IRC-Galleria

Suomessa pyritään ratkaisemaan ongelmat avoimesti juttelemalla. Yleensä kiukku ja muut negatiiviset tunteet peitetään syvimpään minuuteen, eikä asioista osata puhua. Ei varsinkaan niiden oikeilla nimillä. Joskus ruokimme kissoja, joskus kaloja. Maailma on aina samanlainen, joskus tosin erilainen.

Ongelmat ratkaevat joskus, mutta yleensä ne vaan pahenevat ja kiukku yltyy. Aina ei jaksais hymyillä, vaikka joskus jaksaakin. Kerran kun kävin kaupassa, ni yksi maitotölkki putosi hyllyltä ihan itsestään - se vasta ihmeellistä olikin. Siitä lähtien olen uskonut siihen, että joidenkin maitopurkkien sisällä asuu lehmiä. Mutta tämä ei ole varsinainen ratkaisu ongelmiin, ongelmat juontuvat paljon syvämmältä sisimmästä. Niistä tulee puhua toisille, ihan avoimesta ja rehellisesti. Toisaalta valehtelu on hyväksyttävää, mikäli siihen on hyvä syy. Ja yleensä valehtelulle on syy ja vieläpä varsin pätevä.

Mutta kun ongelmasta on päästy erille, niin alkaa niin sanottu absordibaattinen tai eduaktiivinen rannikkovaihe. Purot solisee ja linnut laulaa. Tuska yltyy ja musa pauhaa. Sen jälkeen on helpompi nukkua kun on tehnyt fyysistä työtä, niinku esimerkiksi kivien viskominen veteen. Joskus vesi loiskuu kivasti, joskus epäkivasti.

Mutta pohjimmiltaan ihmisestä tulee tuon prosessin jälkeen itsenäinen valtaa kaipaava eläimeksikin verrattavissa oleva moralistinen epäolento. Kaikki on kiinni siitä, miten ongelma ratkaistaan, ei siitä miten lopputulokseen päädytään. Kyllähän lehmätkin syövät normaalia ruohoa vaikka ruoho saattaisikin olla vihreämpää aidan toisella puolella.

TJ 0.