IRC-Galleria

Muistatko vielä hetken sen,kun pitkin rantaa kuljettiin.Pidettiin toisia käsistä kii,ilta aurinkoa katsottiin.Lupasin tapani parantaa etten dokais enää ollenkaan.Vietettäisiin yhdessä iltoja sylissä sua pitää saan. "Annatko anteeksi kerran,enkö viereesi tulla saa.Annatko anteeksi kerran,dokaa en enää ollenkaan.Hienot hetket kanssasi jakaa saan,yhä uudestaan ja uudestaan.Jos selvinpäin pystyn olemaan,kanssasi olla saan.

" Kello kohta ilta yhdeksän on juoksen kioskille kaljaa ostamaan,se on kyllä kumma tunne kun suussa napsaa taas.Vaikka lupasin olla sulle selvinpäin,tiesin että tässä käy taas näin.Turha mun on mennä mitään lupaamaan,on pakko päästä aina dokaamaan.

Olet paras ystäväni,

koska sinun seurassasi tunnen,

kuin olisin kotona, koska sinun lähelläsi

pilvinenkin päivä tuntuu aurinkoiselta.

Kun saan jakaa kanssasi ilon, se kasvaa kaksinkertaiseksi.

Kun saan kertoa sinulle suruni ja huoleni,

ne tuntuvat kevyemmiltä kantaa.

Joka päivä olen kiitollinen sinun ystävyydestäsi.

kiitos kun jaksoit kuunnella minua.

ja olla ystäväni.

Tosiystävä on se,

joka tuntee kaikki virheesi ja puutteesi,

ja silti pitää sinusta.





Ystävä kuulee nekin sanat,

jotka jostain syystä jäävät sanomatta.

miksi semmoinenkin ystävä piti menettää?

Kun maailma hajosi kappaleiksi,

kun uskoin, että elämä pysähtyy juuri tähän.

Silloin tulit sinä, ystäväni

-otit kädestä ja kerroit, että huominen tulee.

Sittenkin.

Ystäväni,

miten löysit tiesi tänne?

Miten tiesit, että sinua juuri nyt kaipaan.

Katsettasi, hymyäsi, lämmintä sydäntäsi.

Olenko koskaan muistanut kertoa,

kuinka paljon sinua rakastan.

Sinä olet minun enkelini.

Pysythän vierelläni.





Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Mutta olemmepa yhdessä tai erikseen, tiedän,

että olen löytänyt todellisen ystävän.

Eivätkä tulevat kuukaudet voi koskaan muuttaa,

mitä sydämmistämme löytyy kuunnelkaa.

nyt sinä hävisit viereltäni

kaikki oli syytäni.

saanko joskus vielä halata

tulla viereesi

kuunnella surujasi?

toivottavasti se on

vielä joskus mahdollista.

ei tämä aina nii helppoa ollut,
ku olin kusipäistä suloisin.
paskaa sulle aiheutin.
niistä pyydän anteeksi.
itken nyt vuoksesi,
kun sinut menetin.
tiedän että joskus,
voidaan olla
taas niinkuin ennenkin.
sydämmeni sykkii sinulle edelleenkin.

Kyynel vierähtää poskelleni.

Lumihiutale sulaa kädelleni.

Jäi vain ihanat muistot,
muistan kesäiset puistot,
kirsikkapuun alla,
sä minua halasit,
Mutta Sinä lähdit pois.
Ikävöin sua niin, vaivun taas haaveisiin.


Istun hiljaa pimeässä nurkassa,
yksin, murtuneena, ja varjoihin unohtuneena.
Olen ihan hiljaa ja yksin.
Sitten tulet sinä, kiskot minut mukaasi,
et jätä minua yksin.
Nyt voin taas olla oma itseni, nauraa kanssasi.

Nyt minulla on jotain mitä en koskaan haluaisi menettää.
Minulla on sinut, ystävä.


Siinä sinä seisoit
pitkästä aikaa
Minuun sattui ja niin pelkäsin

Tunsin tuoksusi
Kuulin äänesi
Mietin,
miksemme voisi olla kuten ennenkin

Nimikirjaimemme painoimme
lopun merkiksi
Esitin kylmää
Sisältäni paloin

Tulit lähelle
ja sylisi avasit
Peräännyin
ja sitä heti kaduin

Lähdit huokaisten
ja minä katsoin itkien
kun viimeisen kerran oveltani lähdit

Luulin pitäneeni susta niin lujaa kiinni ettet koskaan lähtisi pois.
Mut se luja puristus millä pietin sinut vierelläni.. se katosi.
Sä et varmaan tiedä, on vaikeeta päästää irti.
En varmaan koskaan päästäkkään. nimittäin sydämestäni.
Tulet aina pysymään sydämessäni, syvällä sisällä päässäni.

Me heinäkuussa näin tavattiin
Ja samantien jäin sinuun kii...
Syysmyrskyt vaihtui lämpimiin halauksiin,
Mä uskoin joulun enkeliin...

Vaan mustan joulun mulle teit, sä jätit mut yksin,
ja lahjan ainoon multa veit,sinut.. jäin sua kaipaamaan...
Mustan joulun sulta sain, jäin kyyneliin
Kuin hiutaleina maailmani putoaa niin...

Ei muistella pahalla kaikkea hyvää
olit mulle se tärkein ja olet vieläkin.
Tulet aina pysymään sydämessäni
sisällä päässäni.
Olen pahoillani kaikesta mitä sinulle
aiheutin. kaiketi se on parempi näin
ilman mua sä pärjäät ain.