IRC-Galleria

Eilen aamulla herattiin Annin ja Ruthin kanssa Mbabanessa klo 5.20. Saatiin kyyti Manziniin, josta otettiin kombi kohti Durbania. Rajamuodollisuudet meni suhteellisen kivuttomasti, ja pian Etela-Afrikan puolella tulikin vastaan pieni kaupunki nimelta Mtubatuba. Siella sit hypattiin kombista pois ja ryhdyttiin ettiin St. Luciaan menevaa kombia. Lampoa oli yli sallitun rajan ja soija (hiki) virtas solkenaan. Taas meita katottiin pitkaan, Mtubatubassakaan ei paljoa valkoisia nay.

Kun paastiin vihdoin backbackerille St. Luciaan, hypattiin suoraan uima-altaaseen. Sisaankirjaamisen jalkeen lahdettiin turisti-infolla poikkeen, ja buukattiin heti seuraavalle yolle kilpikonnasafari. Kahdenksan aikaan parin vuoden takaa tuttu Ian tuli polkuautollaan hakeen meita ja lahdettiin afrikan yohon. Matkalla Intian Valtameren rannalle bongattiin erinaisia elikoita, mm. kameleontteja, buffaloita, seeproja ja virtahepoja.

Kun sitten paastiin biitsille, surffattiin hienossa hiekassa isolla jeepilla pitkan aikaa etsien jalkia merikilpikonnista, jotka nousevat oisin maalle munimaan. Ei loydetty. Jossain vaiheessa Ian pysaytti auton ison, littean kiven viereen ja kaski porukan pihalle: nyt syodaan paivallista! Ian tarjoili safkaa Annin, Ruthin ja mun lisaksi muutamalle saksalaisturistille ja yhdelle jenkkitieteishorholle. Ruokajuomaksi jeepin perasta sai valita viineja, gintonicia, mehua, vetta... Ja takana pauhasi Intian Valtameri. Ruoan paalle saatiin viela kahvit. Hieno mies tuo Ian =)

Jatkoimme turtlesien etsimista jalan. Tuuli yltyi ja nostatti rantahiekasta myrskyn. Oli mieleton fiilis puskea vastatuuleen pimeassa (taivaskin oli pilvessa, eika tahtia nakynyt), ja tuntea miten hiekka kuorii jaloista ihoa ;) Tuulen nopeudeksi Ian arvioi 60-70 km/h.

Vaan ei loytynyt kilppareita jalkapatikallakaan. Yhdet juuri munitut munat loydettiin, mutta nekin oli syvalla rantahiekassa. Myos kuollut valas tuli vastaan. Aina ei voi saada sita mita tilaa, mutta taa reissu oli silti ihan mahtava! Kun vuorokausi vaihtui, seisoimme pimea valtameren rannalla Etela-Afrikassa, kilistimme Suomelle kuka millakin rinksulla ja salaa lauloimme (joululaulujen lisaksi) Maamme-laulun.

Eilen kaytiin Ndzevanella. Siella oli tosiaan vihreeta! Ihan mieletonta! Siella sato syksylla 2003 ainoastaan kerran. Ja nyt siella oli jokseenkin eri meininki. Oli tosi huippua kayda kotikulmilla, tavata Phindile ja Irish, nahda niita ihmisia ja sita luontoa.

Kohta lahdetaan Ezulwiniin, shoppaileen vahan marketille ja ottaan aurinkoa Swazi Royal Sun -hotellin altaalle. Parin yon paasta suunnataankin jo Etela-Afrikan puolelle St. Luciaan, josta jatketaan Durbaniin. Aijetta!

Lennettiin maanantain aikana Ruthin kanssa Etela-Afrikkaan. Oltiin pari yota Johannesburgissa Palesan luona yota, ja keskiviikon aikana matkustettiin Mbabaneen Swazimaalle. Tanaan kaytiin Manziinissa marketeilla ja hoitamassa asiaoita. Ja sitten vihdoin: kaytiin Spurissa syomassa! Aijetta, se on edelleenkin vaan maailman paras pihviravintola:) ehdotonta!

Mbabane ei oo muuttunu kovasti kahdessa vuodessa. Isoja mainostauluja on tullu lisaa, mutta muuten elama tuntuu olevan ennallaan. Huomenna kavaistaan Ndzevanella, kotikulmilla. Siella on kuulemma vihreaa.

Se on tukeni ja turvani seuraavat 150 tuntia. Sen verran on aikaa koneen nousuun. Ja voimat ovat niin vähissä, että itkettää. Tekemistä on - niin - sanotaanko että riittävästi. Ei lopu kesken. Sitä vaan toivoo ja rukoilee, että jaksaisi sinne asti.

Tämän hetken mielentilaa ja väsymystä kuvaavat hyvin muun muassa Blue Foundationin ja Sigur Rósin musiikki. Silmäluomet painuvat väkisin kiinni, keskittyminen herpaantuu, lihaksia väsyttää, hengitys syvenee istualtaankin. Ja silti ei haluaisi nukahtaa, kun tietää miten ihanaa elämä on. Ei haluaisi hukata sitä 150 tuntia nukkumalla. Toisaalta on myös pakko pysyä hereillä, sillä työt ei tule tehdyksi muuta kuin tekemällä.

Sitten otsikkoon. Pitkään pidin ED-energiajuomaa lajinsa parhaana ehdottomasti parhaan litrahintansa puolesta. Battery puolestaan maistui aina parhaalta, mutta oli myös kallein. Red Bull ei ole koskaan erityisesti sytyttänyt minkään valtakunnan mielihaluja. Sitten löysin Olvin TEHO-juoman. Kilpailukykyinen litrahinta ja kaiken lisäksi mielyttävän pehmeä maku. Tätä juon tällä hetkellä mieluiten.

PS. Carpark North oli pettymys livenä.

Oon taas noussu keskellä yötä matkustaakseni junassa. Siihen on jo ehtiny tottua, mutta tänään se oli vastenmielistä, sillä juna oli ääriään myöten täysi. Lisäksi istuimeni selkänoja oli rikki, eikä sitä saanut pysymään pystyssä. Rasittavaa.

Nousin siis 6.15 osallistuakseni johonkin turhantärkeään kokoukseen kummussa. Nyt istun leiritoimistossa odottamassa sen alkamista. Siihen on enää - puolitoista tuntia! Kolminkertainen hurraa-huuto!

Tosiaan, otsikoksi kirjoitin mainion tanskalaisyhtyeen nimen. Illaksi palaan siis Helsinkiin ja mennään porukalla Tavastialle jammaileen Carparkin tahdissa. Sitten alkaakin hurja rutistus, jotta saan tekemättömät työt valmiiksi ennen Afrikkaan lähtöä. Pari viikkoo on vielä koneen nousuun, mutta töitökin on hurjasti. Vois vaikka alottaa heti.

Meitsi palauti just opinnäytetyön esitarkastukseen. Tilannehan on se, etten saanu sitä kasaan vuosi sitten, enkä oo sen koommin siihen kajonnu ennen kuin nyt lokakuussa. Ja kaiketi valmista tuli. Ehdotonta. Vaikkei kyllä pätkääkään innosta, mutta sillä saa ammatin kuitenkin. Ammatin, jota ei tuu koskaan harjoittaan. Loistavaa!

Marraskuu etenee lujaa vauhtia. Ulkona on pimeetä ja elämä on kiireistä - ei hyvä yhdistelmä. Sain tänään tehtyä viimeisen rästissä olleen tehtävän tulevaa Etelä-Afrikan lomaa varten: varasin auton Kapkaupunkiin uudeksivuodeksi. Toyota. En kehdannu ottaa vain vähän kalliimpaa mersua, kun se herättäis siellä kuitenkin närää ja ei-toivottua huomiota varkaiden silmissä.

Sanna lähti tänään Tukholmaan huomista Coldplayn keikkaa katsomaan. Ois ollu ehkä aika tosi hienoa jos olis voinu lähtee mukaan. Sekä että - bändin ja tytön takia. Mutta sen lisäks ettei mulla oo konserttilippua, mää lähden huomenna Enoon juttumatkalle. Matkustan (taas) junassa koko päivän ja illalla keksin kysymyksiä joillekin seurakuntanuorille ja otan kuvat. Sitten saankin onneks jäädä Joensuuhun hienoon neljän tähden huoneeseen yöksi, kunnes taas istun junassa tiistain. Käyhän se näinkin.

Marraskuu. Enää reilu 25 vuorokautta siihen kun kone nousee kohti Etelä-Afrikkaa. Niin, ja Erne sen mukana. Se on sellasta. Suurin osa matkavalmisteluista rupee oleen tehty, enää auto pitäis vuokrata uudeksvuodeks. Sen vietän Kapkaupungissa.

Tulin äsken kotiin, olin Hartwall-Areenalla kattomassa Jokerit - Tappara -peliä. Kotijoukkue johti jo 2-0, mutta Mansen ylpeys tuli takaa tasoihin ja ohi. Tuomaripelillä voidaan spekuloida jotain, ja olihan se heikkoa, mutta ei se sentään peliä ratkaissut. Oli ilo katsella liikkuvaa ja taistelevaa Tapparaa.

Mukana pelissä oli vanha ystävä Niina ja tämän meksikolainen poikaystävä Poncho. En ollut nähnyt Niinaa pitkään aikaan (puhutaan vuosista) ja oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia. Poncho puolestaan oli elämänsä ensimmäisessä lätkämatsissa ja tuntui nauttivan kovasti. "Nyt minullakin on joukkue", hän kommentoi pelin jälkeen viitaten Tapparan iloiseen ja taistelevaan pelitapaan.

Noniin, sain tässä vihdoin uuden Mac Minin, ja naapurin Timo on ihan kateena ku se ei saanu firmaltaan iBookkia, vaikka piti. Se on sellasta. Tässä mää oon sit opetellu käyttään OS X:ää, ku duunimäkillä on joku ysisarjalainen käyttis. On tää vaan niin ihana tää mac. Kertakaikkiaan, paluuta puuceehen ei oo.

Eilen sain aikaseks kuitenkin käytyä myös ulkona. Vein tyttöystävän syömään: 74.80 euroa! Se on sellasta.

No jos tää nyt kävis sitten vaikka testiluontoisesta kirjoituksesta sitten. Sopiiks?