IRC-Galleria

Eläimet osaa halutessaan olla tosi ovelia.

Nostettiin otus lattialle juoksentelemaan. Kaverina lattialla oli pyyhe. Noh, tänään ei oikein juoksentelu maittanut ja otus kyhnytteli pyyhkeen lähimaastossa. Ajattelimme samalla testata, mitä tuo tuumaisi uudesta ruuasta. Otin pienen palan etanaa pinsetteihin ja ojensin otukselle. Kyllä otus malttoi pari kertaa puraista sitä palasta, mutta ilmeisesti pinseteissä oli paljon mielenkiintoisempiakin hajuja, kun otus sitten äkkiä haukkasikin kiinni keskeltä pinsettejä.

Naureskeltiin, että onpas tuo höntti, ja jätettiin etanat rasiassa lattialle. Istuskelin siinä lattialla myös, pinsetit jäi käteen odottamaan pois vientiä. Otus jatkoi höntteilyä ja alkoi kaivautua suurella vaivalla pyyhkeen alle (joka on muuten melko postimerkin kokoinen, sai otus tehdä vähän töitä että mahtui kokonaan sen alle). Sitten se lähti pyyhkeen suojassa liikuskelemaan ja näytti entistäkin höntimmältä. Ovela veto otukselta; eihän sitä nyt tuollaista otusta älyä varoa.

Otuksella oli selkeä suunnitelma. Se matkasi pyyhkeen turvin käteni luo ja perille päästyään salamannopeasti iski kätensä pinsetteihin saadakseen tuon metallisen mutta mitä ilmeisimmin hyvin houkuttelevan herkkupalan itselleen. Kyllä sitä hetken aikaa tunsi itsensä aika hölmöksi, kun höntteydelle naureskelu päättyykin siihen, että tulee itse kusetetuksi. :D

Tilannekomiikkaa joo, mutta tarinan opetus on joka tapauksessa se, ettei koskaan pitäisi aliarvioida hönteimpiäkään.

Meidän peto. <3