IRC-Galleria

Johanna otti aamupalaa. Tulikin sitten ihan hyvänkokoinen annos.

Päätin toissaviikolla alkaa laskea satasta uudelleen mutten ole jaksanut blogata siitä. Satasen sijaan nyt on oikeastaan menossa kuuskymppinen, eli vuoden loppuun mennessä pitäisi saada 60 liikuntakertaa kasaan. Ostin silloin myös Motivukseen jumppakautta vuoden loppuun asti, ja niitä olisi nyt tarkoitus hyödyntää (tervetuloa mukaan jos nappaa. :) )

Viidessä mennään (pace+pace+pilates+pilates+pace).

Syksy tuli.

Ei suotta hyvä mainospaikka.

Otin kuvan jo kauan sitten ja pitänyt blogata, muttei oo saanut aikaiseksi.. auto tosin taitaa vieläkin seistä Nosturin edessä.

Kuka sanoi että karpatessa pitäisi jäädä jostain paitsi?!

Ulkomaanristeilyllä aamupalapöydässä tehtiin tilauksesta sairaan hyviä munakkaita. Niihin sai valita täytteet itse, ja myös sen, haluaako tavallista vai valkuaismunakasta. Soveltelin sitä kotona, ja tuli tosi hyvää. Se tapahtui näin:

OMNOM-MUNAKAS

Munakas-osa maun mukaan, tai sitten:
2 munaa
0,5-1 dl maitoa
suolaa
pippuria

Täytteet maun mukaan, tai sitten:
Herkkusientä (puolet isosta tai yksi pieni)
Paprikaa (vajaa neljäsosa)
Kinkkua (sopivasti.. ehkä vajaa desi)
Sipulia (paljon)
Juustoraastetta jos haluaa (saa olla voimakasta, esim. cheddar toimii tosi hyvin)

Täytettä tulee siis runsaasti.

Vatkaa munat, maito ja mausteet sekaisin. Pilko täytteet. Laita pannulle paljon rasvaa lämpenemään, heitä sinne täytteet ja kuullota niitä kohtuullisella lämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää munakas-osa ja tasoita nopeasti pannulle niin, että täytteitä ja munakasta on pannulla tasaisesti. Anna hyytyä miedolla lämmöllä ja kun munakas on melkein hyytynyt, lisää juustoraastetta päälle sulamaan. Taita hetken päästä munakkaan toinen puolisko toisen päälle.

Valmis! Ja sairaan hyvä. <3

Äkillisesti alkanut verkkonuoliaiskuume aiheutti tänään uuden perheenlisäyksen. Ääliön ei ole hyvä yksin: verkkonuoliaiset tarvitsevat kavereita, joten menimme tänään takaisin Stokkalle etsimään kavereita. Iloksemme huomasimme, että jaguaarimonnisen tarran vieressä oli verkkonuoliaisen hinta, ja eilinen väärä tieto johtui siitä, että myyjänä sattui olemaan kausimyyjä, joka muisti meidät eiliseltä. Hän tuntui olevan kovin hämmentynyt ja pahoillaan kun kerroimme tapahtuneesta erheestä, ja samassa meitä siirtyikin palvelemaan keskustelun kuullut osaston vakiomyyjä. Häneltä saimme hyvin asiantuntevaa palvelua, ja tuntui tietävän ihan tosissaan verkkonuoliaisista. Nyt on hyvä mieli, seivasivat tilanteen hyvin ja antoivat jaguaarimonnisen & verkkonuoliaisen erotuksenkin (huimat 0,60e) ilman kuittia takaisin.

Ostettiin siis neljä kaveria Ääliölle. Nyt on kovat mietinnät käynnissä, minne saadaan mahtumaan 250-litrainen allas ääliöparvea varten. Tuolla ne nyt vipeltää laumassa, kaunista katsottavaa kun niillä on seuraa toisistaan <3 kaikki tuntuvat sopeutuvan tosi nopeasti, vipeltävät kovasti ja syövät minkä ehtivät. Nyt kipaisemme vielä toimistolle hakemaan niille lisää piilopaikkoja.

Pää-Ääliö on kasvanut ihan sikana. Nämä uudet Ääliöt on samasta altaasta kuin Pää-Ääliö, mutta Pääliö on silti ehtinyt jo kasvaa selvästi isommaksi. No eipä sillä tosiaalta vuorokauteen ole ollut juuri mitään muuta tekemistä kuin omnomom syödä.

Mentiin Stokkan kalatiskille katsomaan, mitä partamonnit maksaa. Törmättiin siellä sitten kivoihin ja aktiivisiin pohjakaloihin ja päätettiin ostaa partamonnin sijaan sellainen. Siellä sen nimeksi ilmoitettiin jaguaarimonninen.

Kotiintultua katseltiin vähän internettiä ja Markku Varjon opusta, ja tultiin siihen tulokseen että se ei kyllä mikään monninen ole, vaan verkkonuoliainen. (Näin voi käydä jos tekee heräteostoksia...) Ne verkkonuoliaiset taas ei ole yksineläjiä, joten pitää mennä huomenna ostamaan sille muutama lajitoveri. Ikävä puoli on se että täysikasvuisina nuo tarvitsevat tuplakokoisen akvaarion meidän nykyiseen verrattuna, mutta onneksi tässä on vielä hetki aikaa kasvatella niitä ja hankkia se isompi akvaario. Tuosta kalasta eroonhankkiutuminenhan ei ole vaihtoehto koska olen rakastunut ja ensirakkaudesta ei voi luopua (vaikka se onkin Jussin kala).

Jussi nimesi sen Ääliöksi (saattaa olla että lopuistakin fisuista tulee Ääliöitä, aika näyttää). Ääliö on ihana touhuilija, ja tuntuu sopeutuvan aika nopeasti. Kotimatka ressasi sitä ja matkan ajaksi sen raidat haaleni melkein olemattomiksi (kuten kuvasta näkyy). Heti kun kuljetusastian laski akvaarioon lämpöä tasaamaan, Ääliö piristyi ja sai värinsä takaisin. Sillä on kauniit koko kropan yli pituussuunnassa menevät tummat raidat. Kun se pääsi akvaarioon asti, se ramppasi muutaman kerran ylösalas ja meni sen jälkeen kaivelemaan pohjaa ja syömään kaikkea kivaa mitä ikinä löysikään. Nyt se on ollut muutaman tunnin tuolla akvaariossa ja siellä se edelleen touhuaa ihan onnellisen näköisenä, vaikka valotkin on ollut poissa jo tovin ajan.

Mikkelin yöelämä. OMG