IRC-Galleria

Terveisiä Madridin lentokentältä. Vielä 1,5h pitää odottaa jatkolennon lähtöä. Väsyttää ja on aika yksinäinen olo. Johtuisikohan siitä että olen yksin?

00:40 paikallista aikaa olen perillä. Sitten pitää vielä löytää hotellille (jonka osoitteen unohdin kotiin mutta sain jo onneksi, kiitos), toivoa että varaus on kunnossa ja mennä nukkumaan ennen kuin aamulla tulee loput tyypit paikalle. Toivottavasti taksikuskit suostuu puhumaan enemmän englantia kuin nämä lentokentän myyjättäret...

Naapurilla on bileet ja basso raikaa komeasti talorakenteissa, vaikka muuta ei kuulukaan. Kuuluisi mieluummin vaikka meteliä, sitä voisi yrittää peittää jollain. Kalusteissa jytäävä basso on ehkä ikävintä ikinä. :<

Vähänkö juoksu- eli hölkkälenkistä saa enemmän irti kun osaa pitää sykkeen oikeana. Oli ihan hirmu kivaa juosta eli hölkätä pitkästä aikaa. <3

Eläimet osaa halutessaan olla tosi ovelia.

Nostettiin otus lattialle juoksentelemaan. Kaverina lattialla oli pyyhe. Noh, tänään ei oikein juoksentelu maittanut ja otus kyhnytteli pyyhkeen lähimaastossa. Ajattelimme samalla testata, mitä tuo tuumaisi uudesta ruuasta. Otin pienen palan etanaa pinsetteihin ja ojensin otukselle. Kyllä otus malttoi pari kertaa puraista sitä palasta, mutta ilmeisesti pinseteissä oli paljon mielenkiintoisempiakin hajuja, kun otus sitten äkkiä haukkasikin kiinni keskeltä pinsettejä.

Naureskeltiin, että onpas tuo höntti, ja jätettiin etanat rasiassa lattialle. Istuskelin siinä lattialla myös, pinsetit jäi käteen odottamaan pois vientiä. Otus jatkoi höntteilyä ja alkoi kaivautua suurella vaivalla pyyhkeen alle (joka on muuten melko postimerkin kokoinen, sai otus tehdä vähän töitä että mahtui kokonaan sen alle). Sitten se lähti pyyhkeen suojassa liikuskelemaan ja näytti entistäkin höntimmältä. Ovela veto otukselta; eihän sitä nyt tuollaista otusta älyä varoa.

Otuksella oli selkeä suunnitelma. Se matkasi pyyhkeen turvin käteni luo ja perille päästyään salamannopeasti iski kätensä pinsetteihin saadakseen tuon metallisen mutta mitä ilmeisimmin hyvin houkuttelevan herkkupalan itselleen. Kyllä sitä hetken aikaa tunsi itsensä aika hölmöksi, kun höntteydelle naureskelu päättyykin siihen, että tulee itse kusetetuksi. :D

Tilannekomiikkaa joo, mutta tarinan opetus on joka tapauksessa se, ettei koskaan pitäisi aliarvioida hönteimpiäkään.

Meidän peto. <3

* löysin kirjaston uudelleen. Pyörähdettiin pikaisesti töiden jälkeen eilen tossa viereisessä kirjastossa, ja se oli aika huisia. Mulla oli tiedoissa vielä lapsuudenkodin osoite.

* Väsyttää.

* Niskat on ihan törkeen jumissa. Jännä sinänsä, kun normaalisti ei ole ollut minkäänlaisia selkävaivoja.

* Aloin harkita ompelukoneen hankkimista. Harmi ettei taida olla ompelukone-saumuri -yhdistelmiä. Olisi kivaa ajankulua tehdä itse jotain vaatteita.

* otus on tosi söpö (vaikka onkin nimetön).

Pitäisi päättää, lähdenkö marraskuussa häihin Epsanjaan vai en.

En osaa päättää.

Käytiin Torissa syömässä hillittömän isot lihapullat muusilla. Olo on ähky.

Perjantaina oli siilinristiäiset. Juhat oli muuten kovin onnistuneet, mutta siili ei saanut nimeä. :-) Pitänee perheen kesken vielä keskustella ja koittaa päästä yksimielisyyteen... ;)

hmm Terve kaikille ja kiitos kivoista pirskeistä. :)

Täytyy kyllä sanoa että nämä viime aikojen myrskyt pelottaa aika paljon.

Sepi kumpulainen on parasta. :D