IRC-Galleria

Terveisiä taksista matkalla kotiin. Tai siis Alicanten lentokentälle. Tulomatkalla oli ihana taksikuski, puhui englantia ja vitsaili ja ties mitä. Tämä taas ei ole pukahtanut sanaakaan ja radion keskusteluohjelma on niin lujalla että vastaherännyttä huimaa. Noh, onpahan wappausrauha (:

Eilen oli häät, ne kesti yli 12h. Ensin oli tunnin hääseremonia kirkossa ja sitten vastaanotto hotellilla. Espanjalaisilla on paljon kummallisia tapoja, esimerkiksi ne ei heitä morsiuskimppua vaan jakaa sen osiin sinkkunaisille tai kaasoille, evt.

Söin kaikkea outoa kuten friteerattua kalaa, vasikanlihapateeta joka näytti ihan juustokakulta ja lihaa porkkanajäädykkeen kera. Ja tietenkin paikallista kinkkua: alkumaljatilaisuudessa oli kaksi tarjoilijaa vain siivuttamassa porsaanpalasta ohuita, suolaisia kinkkusiivuja. Juomakulttuurikin oli ihan eri: alkumalja oli kaljaa jalallisesta lasista, ruuan kanssa viiniä, jälkkärin kanssa kuoharia ja sen jälkeen pelkkiä drinkkejä, joissa puolet oli viinaa ja puolet blandista. Naiset sai lahjaksi kallista käsintehtyä suklaata ja miehet sai viinipullon sekä sikarin Kaiken kaikkiaan erikoinen kokemus. :)

Eilen oli pilvistä, mutta tänään on aivan ihana ilma. Chris ja Antje lähtivät äsken lentokentälle ja nyt istuksin itsekseni pihalla nauttimassa lämmöstä ja auringosta. Saa nähdä jaksaako sitä keksiä jotain fiksua puuhaa vielä tänäiselle.

Pitkä päivä takana ja vielä pidempi edessä. Aamulla kävin kävelemässä tunnin ristiin rastiin, ja pian sen jälkeen saksalaiset Chris ja Antje saapuivat. Lähdimme bussilla keskustaan (joka on muuten tosi kaunis, ja en muuten siis ole ihan Alicantessa vaan sen kyljessä Elchessä), jossa sompailimme aikamme kunnes yhytimme sulho-Pablon ystävineen. Sitä seurasi hyvin tyypillinen espanjalainen lounas tapas-tyyliin: kaikilla haarukat ja näön vuoksi pienet lautaset, ja ruoka mätettiin naamaan tarjoiluastioista. Ruokajuomana tietty olutta, viiniä ja jotain drinkkejäkin.

Pitkän, parin tunnin lounaan jälkeen menimme vähän shoppailemaan (esim. ah niin ihanan halpaan Zaraan) ja nyt tulimme takaisin hotellille. Sulhon veli hakee meidät päivälliselle puoli kymmeneltä, jonka jälkeen lähdetään kuulemma "yhdelle, kahdelle tai ehkä kolmelle". Ja huomenna pitäisi olla skarppina kirkossa puoliltapäivin...

Kyllä kelpaa <3 heräsin just, nyt äkkiä suihkuun ja ulos! Enpä sit ottanut aurinkolaseja mukaan...

No okei se täytyy myöntää että on outoa, ettei koko huoneessa ole roskakoria, vessassakaan. :) Ja vesi tuoksuu niin voimakkaasti kloorille etten kyllä niele sitä, mutta onneksi on pullovettä. Pikkuseikkoja. :)

(ferris, päiväkirjamerkintöjä ei voi muokata jälkikäteen)

No niin, elämä hymyilee taas. Taksikuski oli ihana ja nyt olen viimein hotellihuoneessa. Accor-ketju ei ole kyllä tähän asti tuottanut pettymystä eikä taida tuottaa nytkään, huone on tahrattoman puhdas ja siellä on iso parisänky vain mulle. <3

Hyvää yötä!

Terveisiä Madridin lentokentältä. Vielä 1,5h pitää odottaa jatkolennon lähtöä. Väsyttää ja on aika yksinäinen olo. Johtuisikohan siitä että olen yksin?

00:40 paikallista aikaa olen perillä. Sitten pitää vielä löytää hotellille (jonka osoitteen unohdin kotiin mutta sain jo onneksi, kiitos), toivoa että varaus on kunnossa ja mennä nukkumaan ennen kuin aamulla tulee loput tyypit paikalle. Toivottavasti taksikuskit suostuu puhumaan enemmän englantia kuin nämä lentokentän myyjättäret...

Naapurilla on bileet ja basso raikaa komeasti talorakenteissa, vaikka muuta ei kuulukaan. Kuuluisi mieluummin vaikka meteliä, sitä voisi yrittää peittää jollain. Kalusteissa jytäävä basso on ehkä ikävintä ikinä. :<

Vähänkö juoksu- eli hölkkälenkistä saa enemmän irti kun osaa pitää sykkeen oikeana. Oli ihan hirmu kivaa juosta eli hölkätä pitkästä aikaa. <3

Eläimet osaa halutessaan olla tosi ovelia.

Nostettiin otus lattialle juoksentelemaan. Kaverina lattialla oli pyyhe. Noh, tänään ei oikein juoksentelu maittanut ja otus kyhnytteli pyyhkeen lähimaastossa. Ajattelimme samalla testata, mitä tuo tuumaisi uudesta ruuasta. Otin pienen palan etanaa pinsetteihin ja ojensin otukselle. Kyllä otus malttoi pari kertaa puraista sitä palasta, mutta ilmeisesti pinseteissä oli paljon mielenkiintoisempiakin hajuja, kun otus sitten äkkiä haukkasikin kiinni keskeltä pinsettejä.

Naureskeltiin, että onpas tuo höntti, ja jätettiin etanat rasiassa lattialle. Istuskelin siinä lattialla myös, pinsetit jäi käteen odottamaan pois vientiä. Otus jatkoi höntteilyä ja alkoi kaivautua suurella vaivalla pyyhkeen alle (joka on muuten melko postimerkin kokoinen, sai otus tehdä vähän töitä että mahtui kokonaan sen alle). Sitten se lähti pyyhkeen suojassa liikuskelemaan ja näytti entistäkin höntimmältä. Ovela veto otukselta; eihän sitä nyt tuollaista otusta älyä varoa.

Otuksella oli selkeä suunnitelma. Se matkasi pyyhkeen turvin käteni luo ja perille päästyään salamannopeasti iski kätensä pinsetteihin saadakseen tuon metallisen mutta mitä ilmeisimmin hyvin houkuttelevan herkkupalan itselleen. Kyllä sitä hetken aikaa tunsi itsensä aika hölmöksi, kun höntteydelle naureskelu päättyykin siihen, että tulee itse kusetetuksi. :D

Tilannekomiikkaa joo, mutta tarinan opetus on joka tapauksessa se, ettei koskaan pitäisi aliarvioida hönteimpiäkään.

Meidän peto. <3