Hän, viekas muro, liikkui hitaasti mutta varmasti kohti ovea jonka alta kajasti valo. Hän ei tiennyt varmasti mitä löytäisi sen takaa, mutta silti hän, viekas muro, liikkui yhä nopeammin valoa kohti. Valkoinen valo, valo joka syövyttäisi mustan muron, valo joka olisi niin kirjas että viekas muro sokeutuisi, tuli kokoajan lähemmäksi. *PLUMPS* Valkoista, sitä oli kaikkialla, ei, ei, APUA!!! Viekkaan muron räpiköidessä suuressa astiassa, hopeinen laiva tuli, kaappasi sen ja syöksi sen mustaan pimeyteen.
Miettikää tekin nyt miltä muroista tuntuu kun te eka kaadatte ne maitoon ja sitte syötte ne..
HÄVETKÄÄ!!!!!