Etsä huomaa paskaa lippaas on täynnä,
koska sun mittas on täynnä,
kelaa vähän kuinka me päädyttiinkään tähän,
ja mihin mennään,
ei ihminen pystynyt lentää,
eikä sen tarvi
ja viis sataa vuotta sitten tiesi sen narri
ja sille naurettiin,
no kaikkeen tottuu, lopulta kaikki loppuu,
uus alku on väistämätön,
mitä täs enää minimoimaan haittoja,
voidaan huoletta ruveta jo rikkomaan paikkoja,
kädes mikä tahansa lyömäesine,
kerätään porukka ja tullaan sitten yöllä esille
Ja niin savuaa katot,
hamuaa maton jonka vetää alta,
ja se tuntuu niin, niin mahtavalta,
rikkoo ne lasit tuhannen pirstaleiks,
olla hetken ihan sekasin,
liippaa lähelt kadotuksen aukot,
kaupungil huutaa piipaa autot