OSA. 1
Milla astelee koulun käytävää pitkin. Hän on ajoissa. Yleensä tämä mustahiuksinen tyttö jätti kouluun tulemisen viime minuuteille. Nyt hänellä oli tehtävä. Eikä hän ollut edes omassa koulussaan. Hän oli päässyt jo koulusta ja oli tullut auttamaan tämän sisäoppilaitoksen tyttöjä. Mutta todellisen tehtävän hän saisi kuulla vasta vähän myöhemmin. Nämä englantilaiset tytöt olivat pyytäneet Millan `kesyttämään´ yhden koulun pojan. Mutta miksi, sitä hän ei tiennyt. He olivat laittaneet hakemuksen erääseen lehteen ja hän oli suostunut kun ei muuta tekemistä ollut, ja siitä sai palkkaakin. Hän asteli käytävää pitkin. Käytävällä oli vain himmeät valot. Koska oli varhainen aamu. Hänen kauniit kasvonsa heijastuvat ikkunasta, hänen kävellessään ohi. Kasvot olivat sirot ja poskipäät näkyivät hiukan. Hänellä oli sopivan täyteläiset punatut huulet ja nenä oli aivan suora. Silmät olivat vihreät ja niitä kehystivät tuuheat ripset. Kasvot sai näyttämään eloisilta ristiselkään ulottuvat mustat hiukset, pikimustat suorat hiukset tulivat hänen perässään koska kävely vauhti oli melko huima. Mikä oli aivan ilmiömäistä noilla koroilla. Mustat saappaat joissa oli hyvin, hyvin kapeat piikki korot eivät näyttäneet kestäviltä. Mutta tuon tumman keijukaisen alla ne olivat juuri sopivat. Rypytetyt nahka saappaat ylettyivät noin kymmenen senttiä alle polven. Missä saappaan jälkeen olisi tullut iho, näkyikin mustat verkko sukkahousut. Ne muotoilivat täydellisesti noita täydellisiä jalkoja, joka naisen unelma jalkoja. Mutta töitä hän oli saanut tehdäkin noiden jalkojen takia. Takamusta, jolle pojat tykkäsivät vihellellä, peitti lyhyt farkkuhame. Jos oli tarkkana saattoi ristiselän kohdalla nähdä vilauksen tatuoinnista, tribaalista. Sitä oli vain vaikea huomata, koska hiukset tulivat tielle. Paita ei todellakaan olisi estänyt sitä näkymästä. Paita paljasti hyvin tatuoinnin. Mutta kun oli noin laiha se ei haitannut vaikka pitikin lyhyitä paitoja. Napakorun tyttö oli meinannut hankkia, mutta olikin tullut toisiin aatoksiin. Valkoisessa paidassa oli avonainen kaula-aukko ja mustan sydämen kuva.
Nyt hän oli saapunut määrän päähänsä. Sovittuun paikkaan. Hän istui portaille odottamaan tyttöjä joiden oli tarkoitus saapua tasan kolmen minuutin kuluttua, jotta he voisivat kertoa Millan tehtävän ilman häiriköintiä. Aikaa oli jäljellä vajaat kaksi minuuttia… puoli minuuttia… Ja täsmällisen sekunti aika taulun pohjalla tytöt saapuivat. Tyttöjä oli kolme. Ehkä heitä oli lisääkin mutta nämä kolme olivat tulleet kertomaan tehtävästä. Yksi oli lyhyt, punahiuksinen tyttö jolla oli samanlainen puku päällä kuin kahdella muulla. Nämä olivat siis tämän koulun koulupuvut. Harmaa hame, pituuksia oli monia, valkoinen kauluspaita ja harmaa liivi. Kieltämättä Milla ei olisi pistänyt pukua päälleen vaikka kuinka olisi maksettu. Se ei ollut hänen tyylistään.
Millan päiväkirja:
Chéri mémorial.
Tänään sain tietää tehtäväni. Kieltämättä se on stimulant. Opin samalla puhumaan paremmin tätä kieltä. Tämä monsieur jota minun pitäisi kouluttaa on ehkäpä helppo tapaus. Siltä ainakin vaikuttaa. Mutta saa nähdä mitä tämä monseur tuo tullessaan.
voir,
Milla.