IRC-Galleria

Osa 2. Tehtävä

Tehtävä oli mitä helpoin. Ja tämä nuori mies joka hänen piti kouluttaa ei ollut ollenkaan nimensä veroinen. Tytöt olivat kertoneet että tämä herras puolinen henkilö oli kauhea naisten mies, kamala suorastaan. Mukava hän oli. Mutta jokainen koulun tyttö (melkein jokainen) oli aivan lääpällään tähän poikaan. Hän pelasi lätkää ja oli syötävän hyvän näköinen. Hänen kanssaan lähes jokainen koulun tyttö halusi olla. Milla oli nähnyt tämän pahamaineisen-mutta-niin-syötävän-hyvän-näköisen Jaisonin ja hänen hyvän ystävänsä Nikon. Jaison vaikutti normaalilta ikäiseltään pojalta. Hänellä oli ei-liian-pitkät mustat hiukset joita teki mieli pörröttää, siniset silmät löivät pojan katseeseen seksikkään ilmeen ja tuo virnistys ja tuo valkoinen rivi hampaita oli niin hurmaava. Kaiken kruunasi vielä juuri sopivasti ruskettunut iho. Hän käveli juuri ystäviensä kanssa käytävällä, Milla pisti muistiin nuo vatsalihakset. Jansonin nähdessä Millan täydellisyyden hänen suunsa loksahti melkein maahan asti, no ei sentään, silmät vain putosivat päästä, Janson ei koskaan tässä koulussa ollut nähnyt ketään noin täydellistä ilmestystä.
” Salut morseur Jaison!” Milla sanoi Jansonille niin hienostuneesti kuin osasi. Jaisonin silmät laajenivat vielä enemmän jos oli mahdollista, mutta hän korjasi oman yli-mielisen ilmeensä samantien. Milla jatkoi matkaa näiden tyttöjen kanssa. Takaa kuului selvästi supattelua ”uudesta tytöstä” ja ”niistä rinnoista”.
Milla myhäili oleskelutilassa tyytyväisenä. Nämä kolme tyttöä saapuivat, näissä tyylittömissä koulupuvuissaan. Tämä punahiuksinen tyttö etunenässä.
”Hei”, tytöt sanoivat kuorossa.
”Salut votre”, Milla vastasi kirjoittaen päiväkirjaansa.
”Mitä kirjoitat?” Yksi tytöistä, jolla oli vaaleat hiukset aina selän puoliväliin saakka.
”Pour lequel je multiplier?” Milla vastasi puolihuolimattomasti.
”Anteeksi, nyt en ymmärtänyt”, tämä samainen tyttö sanoi hieman närkästyneesti.
”Minka tahden mina keroisin?” Milla jatkoi samalla äänellä kuin kaksi sekuntia sitten.
”Me tahtoisimem tietää.”
”Mina kirjoitan kuinka gâteux ce monseur Jaison on”
”No kumminkin me tästä lähdemme tunnille, meillä on äidinkieltä”, eräs näistä sisäoppilaitoksen tytöistä sanoo.
”Onko tämä morseur Jaison siellä myös?”
”Kyllä, miten niin?”
”Odttakaa hetki.” Milla sanoo ja ryntää omaan huoneeseensa. Kestää kymmenen minuttia ja hän tulee hurmaavana ulos. Hänen mustat hiuksensta ovat sidottu kauniille nutturalle pään yläpuolelle.

Millan päiväkirja:

Chéri mémorial.
Mina luulin etta tama morseur on helppo tapaus. Difficile han on! Mutta silti niin beau! Non, non non! Mina ei saa tomber amoureux. Hän on silti remarquable koulussa. Mon pitää mentionné ci-dessus.
Salut!
Belle,
Milla.

Mennää mun raxujen kaa taas vähä dokaa. Vittuku viime viikonloppun en päässy!!11! ku olin jossain perseessä mul oli mun raxuij ihan vitun ikävä!11!1 Siel oli ihan vitun kurastakin. Jos te mun MuSSukAt oisitte ollu siel ni mä en ois kastunnu ja oltais dokattu villisti taas. Ja ku olin niin yxinäine löysin sielt perseestä sentään tyynyn jona kulmal viiltelin itteeni. Ranteet auki taas!!1 Mut onneks mul on hanibebaraxut mun elämäs.<33 Ensviikol kyl sit lähetää koko yöx bilettää johonki puskaa. Raxuhanit ottakaa bisset mukaa. xD XD Voin varmaa taas juoa kax ja sit ollaan jo ihan jurris. Mut onneks te ootte olemas hanihaxut<3333 Lavyo 4-ewa. <333 Teiän ilox mä ajattelin (niin milläköhän hihhihhih XDXD) kirjottaa raxut runon.

Rakastan raxuini aina,
ei mikään muo paina.
Raxutan ihquini kovasti,
Sä oot mun rovasti.
Pöllitään jostai bisset,
ja otetaan mukaan lasset.
RAKASTAN teit raxut ikuisesti<33333

Siis mä tiän et oon ihan vitun hyvä runoilemaan. XD Mut raxutbeibet mä raxutan teiän runoi<33 <3 Tiätex et mä oon taas löytänny ittestäni ihan vitun hyvii puolii!!11! Mä osaan meikata sillai vitun siistit kyyneleet poskiini. Näkisitte! Raxuillaan taas kovasti<3333

Raxujen kaunis,ihana,laiha (oikeesti ihan vitun läski), hanibeba Jewx.<333

OSA. 1

Milla astelee koulun käytävää pitkin. Hän on ajoissa. Yleensä tämä mustahiuksinen tyttö jätti kouluun tulemisen viime minuuteille. Nyt hänellä oli tehtävä. Eikä hän ollut edes omassa koulussaan. Hän oli päässyt jo koulusta ja oli tullut auttamaan tämän sisäoppilaitoksen tyttöjä. Mutta todellisen tehtävän hän saisi kuulla vasta vähän myöhemmin. Nämä englantilaiset tytöt olivat pyytäneet Millan `kesyttämään´ yhden koulun pojan. Mutta miksi, sitä hän ei tiennyt. He olivat laittaneet hakemuksen erääseen lehteen ja hän oli suostunut kun ei muuta tekemistä ollut, ja siitä sai palkkaakin. Hän asteli käytävää pitkin. Käytävällä oli vain himmeät valot. Koska oli varhainen aamu. Hänen kauniit kasvonsa heijastuvat ikkunasta, hänen kävellessään ohi. Kasvot olivat sirot ja poskipäät näkyivät hiukan. Hänellä oli sopivan täyteläiset punatut huulet ja nenä oli aivan suora. Silmät olivat vihreät ja niitä kehystivät tuuheat ripset. Kasvot sai näyttämään eloisilta ristiselkään ulottuvat mustat hiukset, pikimustat suorat hiukset tulivat hänen perässään koska kävely vauhti oli melko huima. Mikä oli aivan ilmiömäistä noilla koroilla. Mustat saappaat joissa oli hyvin, hyvin kapeat piikki korot eivät näyttäneet kestäviltä. Mutta tuon tumman keijukaisen alla ne olivat juuri sopivat. Rypytetyt nahka saappaat ylettyivät noin kymmenen senttiä alle polven. Missä saappaan jälkeen olisi tullut iho, näkyikin mustat verkko sukkahousut. Ne muotoilivat täydellisesti noita täydellisiä jalkoja, joka naisen unelma jalkoja. Mutta töitä hän oli saanut tehdäkin noiden jalkojen takia. Takamusta, jolle pojat tykkäsivät vihellellä, peitti lyhyt farkkuhame. Jos oli tarkkana saattoi ristiselän kohdalla nähdä vilauksen tatuoinnista, tribaalista. Sitä oli vain vaikea huomata, koska hiukset tulivat tielle. Paita ei todellakaan olisi estänyt sitä näkymästä. Paita paljasti hyvin tatuoinnin. Mutta kun oli noin laiha se ei haitannut vaikka pitikin lyhyitä paitoja. Napakorun tyttö oli meinannut hankkia, mutta olikin tullut toisiin aatoksiin. Valkoisessa paidassa oli avonainen kaula-aukko ja mustan sydämen kuva.
Nyt hän oli saapunut määrän päähänsä. Sovittuun paikkaan. Hän istui portaille odottamaan tyttöjä joiden oli tarkoitus saapua tasan kolmen minuutin kuluttua, jotta he voisivat kertoa Millan tehtävän ilman häiriköintiä. Aikaa oli jäljellä vajaat kaksi minuuttia… puoli minuuttia… Ja täsmällisen sekunti aika taulun pohjalla tytöt saapuivat. Tyttöjä oli kolme. Ehkä heitä oli lisääkin mutta nämä kolme olivat tulleet kertomaan tehtävästä. Yksi oli lyhyt, punahiuksinen tyttö jolla oli samanlainen puku päällä kuin kahdella muulla. Nämä olivat siis tämän koulun koulupuvut. Harmaa hame, pituuksia oli monia, valkoinen kauluspaita ja harmaa liivi. Kieltämättä Milla ei olisi pistänyt pukua päälleen vaikka kuinka olisi maksettu. Se ei ollut hänen tyylistään.

Millan päiväkirja:
Chéri mémorial.
Tänään sain tietää tehtäväni. Kieltämättä se on stimulant. Opin samalla puhumaan paremmin tätä kieltä. Tämä monsieur jota minun pitäisi kouluttaa on ehkäpä helppo tapaus. Siltä ainakin vaikuttaa. Mutta saa nähdä mitä tämä monseur tuo tullessaan.
voir,
Milla.