IRC-Galleria

Jewetukkeliukkeli. sanoo:
Jonna mikä ihana tapa. Syöminen ja dataus. kaksi ihanaa asiaa yhdessä.
Jonna sanoo:
no sitä teen 24/7 !

VÄISKI<3

Noora, kyl me löydettiin tunnelist sokkelost ulosss<3

Ollaan me ovelei. <3

Hiphoppiin, jeee! :D

kolme kertaa kieppiin peräkkäin neljä kieputtimeen putkeen ja sit viel viikinkii. Miten teil tuli huono olo? Mul ei ainakaa tullu :O :D Ootte ihmeellisii.

Kyylätää sannin ja moonan jätkii maailmapyöräs ;D
Ollaan maailman pyörän siin jonos nooran kaa:
Mä: "Hei tuol on se sannin ja moonan jätkät!"
Noora: "Hei niin on, pitää kertoo sannille ja niille!"
Sen maailman pyörän kuski: "Haluutteks te niitten kaa samaan vaunuun?"
Me: "eeeeeiiii kai..." :D

Maailmanpyörä on pelottava.

Oteataa tää päivä uusiks<3

no problems.

Ketulla on krapula
Niin myös madolla
Heitä voit tavata
Alkon jonossa
Siili käyttää aineita
Niin myös etana
Heitä et voi tavata
Alkon jonossa

Monta on kaunista,
monta on hyvää,
vain yksi on parasta
tunnetta syvää,
suuri on ihme
myötäelämisen taito,
sen omaa vain ystävä,
jonka sydän on aito.

Osa 2. Tehtävä

Tehtävä oli mitä helpoin. Ja tämä nuori mies joka hänen piti kouluttaa ei ollut ollenkaan nimensä veroinen. Tytöt olivat kertoneet että tämä herras puolinen henkilö oli kauhea naisten mies, kamala suorastaan. Mukava hän oli. Mutta jokainen koulun tyttö (melkein jokainen) oli aivan lääpällään tähän poikaan. Hän pelasi lätkää ja oli syötävän hyvän näköinen. Hänen kanssaan lähes jokainen koulun tyttö halusi olla. Milla oli nähnyt tämän pahamaineisen-mutta-niin-syötävän-hyvän-näköisen Jaisonin ja hänen hyvän ystävänsä Nikon. Jaison vaikutti normaalilta ikäiseltään pojalta. Hänellä oli ei-liian-pitkät mustat hiukset joita teki mieli pörröttää, siniset silmät löivät pojan katseeseen seksikkään ilmeen ja tuo virnistys ja tuo valkoinen rivi hampaita oli niin hurmaava. Kaiken kruunasi vielä juuri sopivasti ruskettunut iho. Hän käveli juuri ystäviensä kanssa käytävällä, Milla pisti muistiin nuo vatsalihakset. Jansonin nähdessä Millan täydellisyyden hänen suunsa loksahti melkein maahan asti, no ei sentään, silmät vain putosivat päästä, Janson ei koskaan tässä koulussa ollut nähnyt ketään noin täydellistä ilmestystä.
” Salut morseur Jaison!” Milla sanoi Jansonille niin hienostuneesti kuin osasi. Jaisonin silmät laajenivat vielä enemmän jos oli mahdollista, mutta hän korjasi oman yli-mielisen ilmeensä samantien. Milla jatkoi matkaa näiden tyttöjen kanssa. Takaa kuului selvästi supattelua ”uudesta tytöstä” ja ”niistä rinnoista”.
Milla myhäili oleskelutilassa tyytyväisenä. Nämä kolme tyttöä saapuivat, näissä tyylittömissä koulupuvuissaan. Tämä punahiuksinen tyttö etunenässä.
”Hei”, tytöt sanoivat kuorossa.
”Salut votre”, Milla vastasi kirjoittaen päiväkirjaansa.
”Mitä kirjoitat?” Yksi tytöistä, jolla oli vaaleat hiukset aina selän puoliväliin saakka.
”Pour lequel je multiplier?” Milla vastasi puolihuolimattomasti.
”Anteeksi, nyt en ymmärtänyt”, tämä samainen tyttö sanoi hieman närkästyneesti.
”Minka tahden mina keroisin?” Milla jatkoi samalla äänellä kuin kaksi sekuntia sitten.
”Me tahtoisimem tietää.”
”Mina kirjoitan kuinka gâteux ce monseur Jaison on”
”No kumminkin me tästä lähdemme tunnille, meillä on äidinkieltä”, eräs näistä sisäoppilaitoksen tytöistä sanoo.
”Onko tämä morseur Jaison siellä myös?”
”Kyllä, miten niin?”
”Odttakaa hetki.” Milla sanoo ja ryntää omaan huoneeseensa. Kestää kymmenen minuttia ja hän tulee hurmaavana ulos. Hänen mustat hiuksensta ovat sidottu kauniille nutturalle pään yläpuolelle.

Millan päiväkirja:

Chéri mémorial.
Mina luulin etta tama morseur on helppo tapaus. Difficile han on! Mutta silti niin beau! Non, non non! Mina ei saa tomber amoureux. Hän on silti remarquable koulussa. Mon pitää mentionné ci-dessus.
Salut!
Belle,
Milla.