"Tsukihime chronicles the story and life of a teenage boy named Shiki Tohno. As a young boy, Shiki suffered a life-threatening injury. As a result of this injury, Shiki became able to see "death lines" on objects and people; if Shiki traces these lines with a sharp object, the person or object that they belong to will be cleanly and easily cut. Soon after discovering this power, he is given a special pair of glasses by a mysterious woman. While wearing these glasses, Shiki cannot see the lines, and can thus live life as normal. Later, Shiki discovers that he can also see a place where the lines meet known as "points" on objects and people; these act as more immediate and powerful versions of the "lines." Eventually, it is revealed that Shiki is not merely killing a person or destroying an object when he cuts its lines or stabs its points, but is instead annihilating the victim/object's existence, therefore killing the victim/object as a side effect. The game plot begins during Shiki's second year of high school. After spending eight years away from the Tohno household, which he was banished from after his injury, he moves back home following the death of the head of the Tohno family, Shiki's father. Shiki's sister, Akiha, assumes the responsibility of being the new head, and decides to let Shiki come back. As the story progresses, Shiki gradually discovers his mysterious past, and becomes implicated into strange adventures"
Tsukihime on nytten henkilökohtainen suosikkini. Juoni oli uskomattoman hyvä verrattuna Manga ja Anime versioihin, jotka oli lyhennelmä Arcueidin "reitistä". Aluksi vaikutti hieman sekavalta, mutta kyllä sen jälkeenpäin tajusi, kun luki enemmän. Oma suosikkini oli Cielin "reitti", koska luin sen ensimmäisenä ja se oli minun mielestä ylitse muiden. Toisena kiilasi Arcueid "reitti", koska se on "oikea" tarina ja oli mielenkiintoinen. Muissa "reitessä" kerrottiin enemmän tietoa ja menneisyydestä tarinan pääsankarista Shikistä ja oli vähemmän toimintaa mutta ei ollut "apulaisena" Arcuiedille tai Cielille eli ole omatoimisempi.
Itse pidin tästä, kun jokainen valinta muutti tarinaa aina suurimmaksi osaksi ja väärä valinta tiesi kuolemaa tai "Bad ending". Toisella kerralla tiesi paremmin valita toisen vaihtoehdon. "Bad Endingin" tullessa vihjaillaan lukejaa hieman, että mikä meni vikaan, jos valitsi "Yes" valinnon. Jos ei halua vihjeitä niin voi valita "No".
Olen lukenut samalta tekijältä (TYPE-MOON) Fate/Stay Night:in ja kohta olen lukenut Kagetsu Tohya:n kokonaan. Kara no Kyoukain olen vaan kattonut lefoina ja luen parhaillaan Fate/Zeron kylkiäisenä Baka-Tsukista