Olipa kerran kaksi pientä tyttöä he olivat serkuksia keskenään. He olivat aina kahdestaan pienestä pitäen, aina leikkivät kahdestaan ja tekivät kaiken kahdestaan. Tytöt olivat kuin paita ja peppu vaikka toinen oli kuin päivä ja toinen kuin yö. Tytöt vanhenivat mutta yhteys heidän välillään säilyi yhtä hyvänä kuin silloin nuorenpana. Elämään tuli pojat, murrosikä ja muutoksen tuulet, mutta mikään ei horjuttanut näitä serkuksia. Aina olivat toistensa tukena ja turvana. Kaikki salaisuudetkin he jakoivat, ja pitivät hauskaa yhdessä. He jopa olivat samassa työpaikassa ja koulussa, vaikkakin toinen heistä lopetti koulun kesken. Mutta sitten tuli jonkinlainen muutoksen tuuli joka rikkoi heidän välinsä ja toinen tytöistä syyttää kaikesta tätä toista tyttöä, joka tietenkin ottaa syyt niskoilleen. Tämä tyttö yrittää kovasti ottaa yhteyttä toiseen tyttöön mutta toinen ei tahdo sopia hänen kanssaan eikä olla missään tekemisissä toisen kanssa. Mutta jokainen ilta tämä pieni tyttö katsoo kuvaa jossa he ovat pieniä ja onnellisia eikä mikään voi heitä erottaa, silloin hän tuntee kyyneleet kasvoillaan ja itkee siihen asti kunnes nukahtaa.