IRC-Galleria

Pitkän ja ihanan maalla vietetyn kesän jälkeen olen palannut takaisin Kouvolaan. Kouvolan kaupunki herättää paljon mielikuvia, mutta jos pystyy näkemään omien mielikuviensa yli, on se varsin tavallinen suomalainen pikkukaupunki. En pysty kertomaan miltä minusta tuntuu nyt, mutta se on ihmeellistä. Kaikki on niin todellista. Ja liikkeessä. Ja on käsittämätöntä olla olemassa. Oma vartalo on mielettömän. Ihmisen elämän selkeimmät hetket ovat kai niitä , kun hän ei halua mitään. Hauskaa muuten huomata, että pystyy kirjottamaan kattomatta edes tekstiä ruudulla. :D On se outoa, miten tämä apina oppii motorisia juttuja. Ehkä sokeanakin oleminen on vähän tämän tyylistä. Miten voin olla näin selkeästi läsnä koko ajan? Teen kaikkeni että tämä tila pysyy. Minun taloani vastaapäätä olevan talon katolla lukee "kuka sinä olet?" Kuuset näyttävät pörröisiltä vaikka ovatkin piikikkäitä. Jos tapaamme vielä, tökkää minua kevyesti sormella nenänpäähän.