Kuvittele se hetki, kun saavun ovellesi keskellä yötä, ja kukaan muu ei kuule kopustustani, joten sinun on pakko avata ovi. Kun tulet avaamaan, saatat huudahtaa: "Hei! Mitä sinä täällä teet?" Mutta en vastaa, hymyilen vain, ja hiukseni kiiltävät kesäyössä. Sinun kylmä yöpaidassasi, mutta minun ei ole kylmä. Minä olen täysissä pukeissa. Musta. Yö on musta. Musta kesäyö, sillä on kesä. Palelet ja mietit mitä teen täällä. Kysyt, mutten vastaa, hymyilen vain. Ja katson sinua silmiin, syvälle silmiin. Seisomme hiljaa, vielä monta minuuttia, liikumatta, sanomatta. Ja viimen liikun, nostan käteni koholle eteesi, kuin kutsuusi ja pyynöksi ja sanon: "Tule".