tänään taas on sellainen päivä
aamusta asti kaikki tuntuu tökkivän
tunnit kuluivat hitaasti
päätäkin jomotti kamalasti
väsymys painaa ja
ajatukset hukassa
lasken päiviä lomaan
sitten minulla on aikaa sinullekkin
tänään hetken pienen jo sait hymyni takaisin
mielin iloiseksi yhdellä kosketuksella
vaikka välillä taas jo tuntuikin turhauttavalta
tämähän on jo selvää joten
mitä minä edes mietin
kuitenkaan se menneisyys ei katoa
se kummittelee vielä pitkään
vain kyyneleittesi takaa näen totuuden
totuuden minkä sydämeni tietää
<3<3<3
kuinka haurasta ja samalla rautaista elämä onkaan
kuinka pieni puunpalainen voi kannatella suurta metallista ovea
kuinka se pieni puunpalainen pysyy paikoillaan vaikka saa kaiken painon päälleen
vähän kuin meillä vaikka en ehkä niin pieni olekkaan
pieni kuitenkin sinuun verrattuna
olematon voimiasi vastaan
kuitenkin minä kannnattelen sinua
pidän sinut paikoillasi tarpeen tullen
voimasi jättävät kuitenkin jäljet
niin kuin puunpalaiseenkin jää jälki kohtaan mihin rautainen ovi nojaa
pieni puunpalainen on hauras ja rikkoutuva
metallinen ovi suuri ja vahva, paljon kestävä
silti ne muodastavat jotain
jotain suurempaa kokonaisuutta
jotain mikä saa ne sulamaan yhteen
kuitenkin huonosti tuettuana
suurikaan ovi ei paikoillaan pysy ilman tuota pientä
se sulkeutuu vauhdilla pitäen kovaa ääntä
vaikka pieni puunpalainen ei kunnolla pitäisi
se kuitenkin hiljentää vauhtia
siirtyy hitaasti alta pois
kuitenkin oikeassa suhteessa
asioiden ollessa oikeilla kohdillaan ne pysyvät paikoillaan
vain toisiaan kannatellen