Viime viikolla sattui kaikkee kummaa. Jäin mm. rappuun (taas) ja avaimet oli sisällä ja ihan selvänä olin tietty. Kyllä ketutti! Piti oottaa huoltomiestä 2 tuntia ja pulittaa siitä huvista about 50 ekee.
Muita tapahtumia ei viitti kertookkaan paitsi yksi on hauska. Menin frendille yöksi,että saisin nukkua kunnon yöunet ilman kissanmarinaa. Se lurjus puhui unissaan koko yön,jotta se niistä yöunista=D
Perjantai oli viikon odotetuin päivä:mentiin Tapanilan urheilukeskukseen. Saimme ohjatun jousiammuntatunnin. Vauh! Oli huippua huomata osaavansa edes jotenkuten osua tauluun. Kolmella nuolella paras tulos on tietty 30 ja mä sain parhaimillaan about 25. Oli hiton rankkaa pitää maali tähtäimessä ja jos alkoi "hienosäätää" oli käsi krampissa ja nuoli reunalla.
Aattelin oitis mennä uudestaankin ja tällä kertaa pojan kanssa. Kosmis ainakin innostui:)
Parasta oli kuitenkin kun seuraavaksi mentiin kokeilemaan seinäkiipeilyä. Meni ensin kusi sukkaan, kun katsoin seinää ,joka kohosi siinä kohtaa 11 metrin korkeuteen. Hirvitys paheni,kun ohjaaja kertoi turvajärjestelyistä,jotka tuntuivat aluksi hiton mutkikkailta.Mutta kaikista rankinta oli siinä se,että oli pakko antaa itsensä "toisen käsiin" eli sen,joka alhaalla varmistaa, että ei putoa,jos ote lipeää.
Ei muuta kuin valjaisiin ja menoksi. Jätkät näyttää muuten tosi härskeiltä niissä virityksissä.(nam!)
Mä seurasin aluksi ihan vaan sivusta kuinka toimitaan.Lopulta olin jo intoa täynnä ja pääsin kiipeämään.(varmistamaan otin sellasen tyypin,joka tuntui osaavan).heh!
Lähdin melko reippaasti ylöspäin.Kaikki sujui kuin unelma! uskalsin jopa katsoa alaskin,vaikka mulla on korkean paikan kammo. Adrenaali virtasi ja kehossa mukava rasitus.Hiki virtasi puolen välin jälkeen.mutta se että tajusi kiipeävänsä pystysuoraa seinää ylös omien käsien ja jalkojen voimin!!!!se pitää kokea!!!! Viddu mitkä kiksit!!!!!!
Kokeilin myös tosi promeininkiä,jossa kiivetään ensin suoraa seinää ja sen jälkeen seinä kaartuu sisäänpäin 45 astetta. Kädensijat oli huonot ja voimat loppuivat aika pian.Mutta pääsin kuitenkin melkein perille ja se oli paljon!
Kerran vielä yritin suoraa ylös huilattuani ensin mutta en jaksanut ihan ylös. Olin väsynyt ja onnellinen.Kokeilkaa ihmeessä!!!!
Mä aattelin ottaa ihan tavaksi!!!! Onneksi tuttu on jossain kerhossa ja saattaa olla että tää toive tulee toteutumaan.Aika kallis harrastus muuten.Toivottavasti tytär pääsee mukaan,kiivettäis kilpaa=D
Niinä harmittavina päivinä, kun kaikki kaatuu niskaan, täytyy yrittää muistaa nää siistit jutut,mitä maailma tarjoaa :)