IRC-Galleria

2. päivä työharjoittelussa
Mielenkiintoista ja uutta opittavaa koko päivän. Totesin, että töissä on todellisia Taiteilijoita. Tuli sellainen tunne, että juku en taida osata loppupeleissä paljoakaan. Nöyryys on hyvä asenne monessa suhteessa.

Jossakin vaiheessa huomasin jonkun "hiipparin" viittoilevan mulle ylhäällä olevan toimiston ikkunasta.
Työparini johdatti meidät sinne ja siellä tämä kumma heebo kertoi tahtovansa esitella uudelle, eli mulle, paikkoja. Toimisto osoittautui erittäin kiintoisaksi sekoitukseksi ateljeeta,toimistoa, jotain vaikeasti määriteltävää. olin mykistynyt. Ensinnäkin siellä oli isohko pöytä, johon oli rakennettu litteä akvaario pöydän kanneksi. Siellä vipelsi kaloja poikasineen ja etsimme kadonnutta rapua yhdessä. Huomasin hyllyllä puusta veistetyn nilviäisen ja vitsailin etä täällähän se on! mies tuumasi että se on hän,skorpioni. Haa, olet skorppari???!sanoin ja ukko siihen että ne on parhaita muut ei oo mitään. Sanoin olevani skorpioni!!!!heeh....
Tämä mies paljastui paikan herra Johtajaksi,en tiennyt sitä...Sielujen sympatiaa ja koska en tiennyt,en osannut edes jännittää.Hassua:)


Jäin tuntieni täytyttyä jatkamaan keskenjäänyttä tehtävää työparin kanssa. Yhtä-äkkiä jokin sekoitti pakan ja koska en kuullut juurikaan mitä tapahtuu korvasuojaimien takia, raotin niitä, ja kova huuto hiljensi koko pajan. Koneet sammuivat ja tänään ekaa kertaa tapaamani harjoittelijapoika karjui tuskissaan sähköjä poikki. Hetken lamaannuksen jälkeen alkoi tapahtua. Jannu oli leikannut kätensä sirkkelissä ja pomo paketoi sitä erään puusepän kanssa.
Itse jäin takavasemmalle ensin mutta pojan hätä pakotti lähemmäksi.
Pomo juoksi hakemaan autoa ja mä mietin kuumeisesti mitä juuri käymälläni ensiapukurssilla kerrottiin juuri tällaisesta tilanteesta.
Jannu oli aivan paniikissa ja huusi että elämä on piloilla "en enää ikinä voi soittaa kitaraa!"
Rauhoittelin puusepän kanssa ja pyysin poikaa istumaan ettei pökrää. Siinä tilanteessa en muuta voinut kuin olla mahdollisimman rauhallinen ja rauhoittaa kaveria, joka oli tuskainen ja hädässä.
Auto saapui ja poika huusi peukaloaan mukaan. Kaikki juoksivat etsimään sitä. Lopulta peukalon kappale löytyi lattialta sahanpurujen seasta. Nostin sen käteeni ja juoksin ulos mutta turhan myöhään.Pomo oli ehtinyt portille.
Seisoin siinä peukalon pala kämmenellä -pala ihmistä- katsoin...kynsi ja lihaa...kaikki jo mennyttä. Heitin sen jonkun oudon tunteen vallassa isoon tupakantumppi astiaan. ..."maasta olet tullut .." ja sitä rataa.
Kaikki seisoivat hiljaa ulkona, jotkut tupakoivat.Työparini sai puhelun ja hänen järkytyksensä alkoi laueta. Tyttö oli aivan kalpea ja ääni värisi,pupillit olivat kauhusta pienet. Aloin jo pelatä että hän saa shokin. Sanoin, etä eiköhän päivä oo pulkassa..mennään pois. Menimme samaa matkaa ja puhuimme tilanteesta. Todella inhottavaa. Pelkäsin itse tänään listoja sahatessa ko. laitetta. Hetken herpaantuminen pajalla voi olla karmea muistutus sahaavien,murskaavien koneiden lopullisesta voimasta!!!

Loppukevennys:

"Huoliteltu huulimeikki on jokaisen puuseppänaisen etuoikeus"