Palasin kotiini Porvoosta ties monennenko kerran. Tällä kertaa yksin.
Mietin,onko kaikki jo koettu mitä pitikin. Onko koettu sitäkin mitä ei pitänyt?
Olen kadottanut puhelimeni. En saa yhteyttä kehenkään. Sentään tietsikka auttaa.
Kaipaan mukeloitani! Aivan kipeästi.
Ulkona on pimeää. Menen ja laitan kynttilän tuikkimaan.
Kohta sataa lunta.En voi ajaa enää pösöä ilman uusia renkaita. Aamulla lasit oli aivan valkoisen kuuran peitossa. Talvi ryömii kohti.
Kääriydyn huopaan ja olen hipihiljaa ja ajattelematta yhtään mitään.