Suuryhtiöt eivät ole vain ahneita rahastajia, vaan lisäksi ne ovat hyväntekijöitä. Tuoreeltaan esimerkiksi Coca Cola on kertonut pelastavansa jääkarhuja, samoin esimerkiksi McDonald'silla on erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita.
Suuryhtiöiden harjoittamaan hyväntekeväisyyteen kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Aluksikin siksi, että bisnes on aina bisnestä: hyväntekeväisyyttä tavataan harrastaa vain silloin, kun se tuottaa hyötyä. Hyväntekeväisyys pyritään tekemään mahdollisimman näkyvästi niin, että sillä tuotteeseen liitettäisiin positiivisia mielikuvia: "Kuinka söpöä, virvoitusjuomayhtiö siellä Grönlannin jäillä pitää huolta pienistä valkoisista pörröisistä jääkarhunpennuista, tui tui! Ohoh, kaupassa on myynnissä Coca Colaa, taidanpa ostaa, nehän on jääkarhujenkin ystäviä."
Toinen syy suhtautua varauksella tähän hyväntekeväisyyteen on se, että monet ongelmat, joita vastaan hyväntekeväisyydellä taistellaan, ovat itse asiassa juuri suuryritysten ahneuden aiheuttamia. Afrikan köyhyys on pitkälti tullisaartojen ja vuosisatoja jatkuneen riiston aiheuttamaa. Ilmasto lämpenee muun muassa siksi, koska talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa lisääntyvää kulutusta ja ikuista talouskasvua.
Eräs parhaimmista esimerkeistä tekopyhyydestä taitaa olla viime syksyn kohu, joka syntyi kotimaisen makeisjätti Fazerin hyväntekeväisyyskampanjasta. Sinisestä suklaastaan tunnettu yhtiö lupasi isolla rahalla Hesarin etusivulle ostetussa mainoksessaan lahjoittaa viisi senttiä jokaisesta myydystä Fazerin sininen -suklaalevystä koulun rakentamiseen Norsunluurannikolle. Ironista oli, että mainokseen käytetyllä summalla koulu olisi miltei saatu rakennettua, ja lisäksi Fazerkaan ei ole voinut taata oman suklaansa kaakaopapujen eettisyyttä. On hyvinkin mahdollista, että Norsunluurannikon kaakaoplantaasien lapsiorjat ovat poimineet Fazerinkin suklaan kaakaopapuja.
Toinen tuore, sangen mielenkiintoinen esimerkki on ollut McDonald'sin paljastunut toiminta. Yhtiö osallistui niin sanottuun vaihto-oppilasohjelmaan, jossa ulkomailta tulevat nuoret pääsivät tutustumaan amerikkalaiseen unelmaan: tekemään töitä ja elämään Yhdysvalloissa. Aasialaiset ja etelä-amerikkalaiset nuoret olivat itse kukin maksaneet kulttuurimatkasta 3000-4000 euroa päätyäkseen työskentelemään Mäkkärin kassalle alle minimipalkan ja täysin epäreiluin työehdoin. Työvuoro oli saattanut kestää yli vuorokauden, ilman ylityökorvauksia.
Vaikka Cokis hyvää onkin, suklaa maittaa aina ja se euron juusto on tosi hieno asia, suuryhtiöihin ja niiden harrastamaan hyväntekeväisyyteen kannattaa suhtautua kriittisesti. Todellista hyväntekeväisyyttä voikin olla reilun kaupan tuotteiden ostaminen tai asiointi lähigrillillä globaalin jättikorporaation tiskin sijaan.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=7185
http://www.hs.fi/kulttuuri/Sanokaa+orja+kun+haluatte+suklaata/a1348542670256#