IRC-Galleria

Mintun ja Even piti tulla meille, mut ei niitä näy. :( ei oo kumpikaan soittanu angst viils... Olen yksinäinen, JOTEN TULKAA JO SAATANA!

p.s. ja tää helvetin Harry Potter lagaa vaan, eikä suostu toimimaan... -.-' kaikki vaan mennee päin persettä.. lähen keskustaan. mo. angst.

koulus oli suhteellisen kivaa,pääsin alottaa tekee sitä oikeeta versiota mekosta,harjotus mekon sovituksen jälkee:)ja sovitukses ei ees tullu mitään,pari senttii sisälle saumast piti ottaa.ja koulusta löytyi juuri sellasta ihanaa mustaa satiinia,ja oli viel halpaaki:D
sit pitäs viel tyllit ostaa alle ja semmost pientä.olen innoissani!

toisaalt on taas masentunu olo ja ketään tyyppei nähny taas miljooniin vuosiin vissii...päivät menee koulus ja sit kotiin ja yksin vaan.:/

tuntuu et lepras on joku kato meneillään :D kaikki on jossai....>____<

vitun kiva... päästiiki jo about 12:15
ja nyt lagaan intros jossa ei oo ketää -.-'
miks aina pitää päästä aikasin ku muut pääse myöhää??? ;O

Tuntuu aika vaikealta jatkaa elämää tyhjässä ja hiljaisessa asunnossa.:(
Kun ennen oli aina elämää ympärillä. Ja kun tähän yksinäisyyteen ei tule helpotusta ensi viikollakaan, tai ihan lähiaikoina.

Haluun ulos.. mut kaikki on jossaai :(
haluuks joku tulla piristään muaa ???

inhottava olo.
tekis mieli vaa käpertyy johonki nurkkaa ja nukkuu yön yli, sit aamulla kaikki ois hyvi. aurinko paistais, linnut laulais ja ponit paskois sateenkaarii.

Yksinäisyys on toisinaan melko musertavaa. Kyllä sitä nauttii omasta seurastaan ja siitä että on yksin. Mutta sitten kun huomaakin jakavansa kaiken vain itsensä kanssa, itsensä ja poikaystävänsä. Silloin iskee yksinäisyys. Miksei minulla ole ketään kenen kanssa voin jakaa pienimmätkin ilot ja surut? Miksen voi jutella tyttöjen juttuja? En voi lähteä viettämään tyttöjen iltaa? Eikä luonani vieraile kuin veljeni. Mutta sitäkin rakkaampi on veljeni, veli jonka kanssa voin olla itseni ja jonka kanssa voidaan vetää niin älytöntä läppää ettei siinä perässä kestä kukaan muu.

Oon kyllä niin onnellinen mun herroista. Maailman ihanimman miehen kanssa jaan elämäni, omistan maailman parhaimman veljen, eikä ihan joka tytöllä omaa Gay:tä ole. Onhan siinä kolme erittäin tärkeää henkilöä joiden kanssa saan olla mitä olen ja jotka ovat kanssani ainakin melkein pyyteettömästi (verihän on vettä sakeampaa). Mutta kenen kanssa mää jaan naiseuden ja sen kuinka onnellinen olen herrastani? Kelle voin kertoa miten herttainen ja ihana mies hän on? Kelle voin kertoa jos olen pahoittanut mieleni? Kenen kanssa voin jakaa unohtumattomia yhteisiä hetkiä ja maailman parannuksia kahvikupillisen tai kylmän huurteisen parissa?

Missä sitä uusiin ihmisiin törmää? Voinko mä mennä kadulla vaa kysyy et haluisiks sää lähtee mun kanssa kahveille? Tarviitko sää ystävää? Enkä mä voi mennä kauppaan vaa ja valita et juu tuo tuossa on mun ystävä ja kävellä sen kanssa ovesta ulos. Mut mistä sitä ihmiset tapaa? Kun ei oikein harrasta mitään, ei käy koulua, eikä harrastele tuota yöelämääkään. Sitä kun on tylsä ja vapaa päivät viettää kotona siivoillen ja jottain tuppasten, muuten onkin töissä kaupan kassalla istuskellut.

Pää on kipeä
sisältä pimeä
Sattuu satuttaa
Kaipaus kuvottaa
ikävä oksettaa
Rikkoo, rikotaan

Miksi elämä on aina niin pitkä veteistä ja yksinäistä. ?
Nyt tuntuu että voisi etsiä aseen ladata sen ja nostaa ohimolle ja sanoa hyvästi elämälle...
<33