Luon upeita, kirjaimellisesti henkeäsalpaavia juhla-asuja, joissa neidot seisovat kauniin linjakkaisina kuin Gian Lorenzo Berninin marmoripatsaat. Suloisina kuin porsliininuket, uuma siroksi kiristettynä, posket vienosti punoittaen happivajeesta.
Taidokkaasti muotoiltuja taidonnäytteitä helmikirjonnalla, kristalleilla, sulilla ja - joista ei löydy yhtään kirottua, jotkut nykynuoret täysin sokaissutta esteettisestisairasta polyesterisatiinista kanttinauhaa joka tuhoaa parhaimmankin asun olemassaolollaan - ja jonka poimuille sekä vedoksille ei-missään nimessä saa laittaa painoaan - ei edes pyörtymis uhan edessä. *puhe vaimenee manaajamutinaksi*
Niiiin! Takaisin itse asiaan.
Tämä tuo aina hymyn ah-niin-sadistisille suupielilleni. ;D
Ei-enää-niin-salainen päivänpelastajani. Meditoin aina välillä tämän piirroksen äärellä. X3
*noita-akka käkäsystä ja räkätystä*
Brittilehti Punchin satiirinen esitys 1870-luvun tiukasta pukutyylistä.
...Minun varmaan kannattaisi mennä kofeiiniaddiktina hakemaan nyt päivän ensimmäiset kahvit? Minut voisi ottaa kuolemanvakavasti. Alan olla vaarallinen, jos odotan liian kauan annostani. ^_^'
koulus oli suhteellisen kivaa,pääsin alottaa tekee sitä oikeeta versiota mekosta,harjotus mekon sovituksen jälkee:)ja sovitukses ei ees tullu mitään,pari senttii sisälle saumast piti ottaa.ja koulusta löytyi juuri sellasta ihanaa mustaa satiinia,ja oli viel halpaaki:D
sit pitäs viel tyllit ostaa alle ja semmost pientä.olen innoissani!
toisaalt on taas masentunu olo ja ketään tyyppei nähny taas miljooniin vuosiin vissii...päivät menee koulus ja sit kotiin ja yksin vaan.:/
tuntuu et lepras on joku kato meneillään :D kaikki on jossai....>____<