IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Paikkakunnat ja alueet
Perustettu
15.9.2005
Tilastot
Käyntejä: 1 378 (1.7.2008 alkaen)
Koko
16 jäsentä
Tyttöjä: 10 (63 %)
Poikia: 6 (37 %)
Keski-ikä
26,7 vuotta
Otos: 11 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 26,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 26,4 vuotta

Jäsenet (16)

yadee[HEI-DI]RetzkuHannahii_mi-nisequinOia81c00SqueeZKiCorpJiiiiPeeeeBK_FilleKirsi68-blockduggarywiizuliinA
« Uudemmat - Vanhemmat »
Mua niin jännittää !! Sunnuntaina sitä lennetään korkialla, kohteena New York! Sielä ollaan viikon päivät ja sitte ajetaan Washingtonii ja siitä sitte Kanadan puolelle Niagaralle.

sarabyääniaa<3Luonut: sarabyääPerjantai 11.06.2010 19:21

niaa rapsuttaa:D:D: me ollaa meil jee=)<3

NIA ON AIKA KIVA :
)<3<33<.

jynni[Ei aihetta]Luonut: jynniTorstai 16.07.2009 15:43

ahahah

jos en vähään aikaan tee mittää ja suu on vähänki auki nii kuolaa valluu ku niagaran putouksista

NuqumanToronto, päivä 13Luonut: NuqumanTorstai 09.07.2009 12:46

Tänään herätys oli jo 8.15 ja vaikka se kouluttikin, ei vastaansanomista ollut. Pakkailimme tavarat ja lähdimme vähän ennen yhdeksää metrolla Coach Terminaliin, josta lähti kello puoli kymmenen bussi Niagara Fallsiin. Ehdimme matkalla poiketa hakemassa pikkukaupasta energiajuomashotti (tuju kerta-annos, joita saa ohjeen mukaan ottaa vain yhden päivässä) ja jotain pientä snackia. Matka kesti tunnin ja 20 minuuttia.

Perillä sai kävellä bussiasemalta vielä puolisen tuntia tien vartta, ennen kuin keskustaan pääsi. Kävely oli tietoinen valinta. Monet odottivat bussia tai muuta kuljetusta, mutta kävely ei tehnyt pahaa ja matkan varrella näki vihreänä hohtavaa, laguunimaista Niagara-jokeakin enemmän. Vähitellen putoukset alkoivat jo häämöttää ja innostus kasvoi. Keskustassa vaihdoimme kulkemaltamme Parkwaylta sisemmälle tielle, jonka varrella oli mm. Hershey Store ja Coke Shop sekä Hard Rock Café. Myös Yhdysvaltojen puolelle johtava Rainbow Bridgen Kanadan puoleinen raja-asema oli vieressä.

Pääsimmekin lopulta luomaan katseet suuriin putouksiin ja näky oli melkoinen. Ensimmäisenä näkyi American Falls ja pienoinen Bridal Veil Falls sen kyljessä. Kauempana pilkotti sumupilven seassa Kanadan alueella oleva Horseshoe Falls. Kaksi aiemmin mainittua ovat jenkkiläisten puolella. Raja kulkee Niagara-jokea pitkin. Kuvia räpsien tuli kuljettua putousten reunusreitti Maid of the Mist -paateille asti. Maid of the Mist on laiva, joka kulkee putouksien editse hyvin läheltä. Horseshoella kulkupeli pysähtyi hetkeksi sumupilven ja pärskeiden ympäröimänä ja kaikki kastuivat enemmän tai vähemmän. Oli hulppea tunne, kun laiva keikkui tyrskyissä ja vilpoinen tuuli puhalsi pisaroita kasvoille. Voin suositella kyytiä kaikille, jos putouksille tulette. Hintakaan ei päätä huimaa: vajaa 15 dollaria, eli noin 9 euroa.

Retken jälkeen kävelimme reunustietä edelleen Horseshoelle asti ja kuvattuamme niin paljon kuin kostealta sumulta pystyimme, jatkoimme kävelyä kohtalaisen päämäärättömästi eteenpäin. Lopulta tutkimme karttaa ja tulimme siihen tulokseen, että on paras mennä hankkia päivän lippu People Moveriin, paikalliseen kuljetussysteemiin. Myöhemmin huomasimme, että se ei ollutkaan paras ratkaisu, sillä emme käyttäneet sitä kuin Falls Incline Railwayhin, joka nosti meidät viistoa mäkeä ylös kaupungin keskustaan. Keskustassa olikin sitten värikkäitä kylttejä ja meininki oli vähän kuin Vegasissa. Pistäydyimme Fallsview Casinolla, jossa raha vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin. Visiitti ei välttämättä päättynyt mairittelevasti, mutta näinpä sentään peliluolan pihalla ensimmäistä kertaa livenä unelma-autoni: Dodge Challenger 2008:n. Pakkohan siitä oli vaivihkaa näpätä kuva.

Vaihdoimme suuntaa hieman syrjempään. Tai oikeastaan taisimme ponkaista rinnakkaiselle tielle, jota kulkemalla emme päässeet oikein puusta pitkään. Seven Elevenistä ostimme purkanmakuiset jääjuomat ja tupsahdimme pienehkön sivutien kautta Clifton Hillin huvipuistoalueelle. Mietimme jonkun aikaa, kannattaisiko laittaa rahaa kauhutaloon, joka mainosti itseään lauseella: "You won't feel alive until we've scared you to death." Seinällä oli jänistäneiden ihmisten lukumäärä, joka oli kieltämättä vakuuttava. Pakkohan sitä sitten oli kokeilla. Ja kyllä kannatti. Pilkkopimeässä labyrintissa piti seurata punaisia valoja ja matkan varrella erilaiset hahmot, koneet, äänet ja valot säikyttelivät uskomattoman taitavasti. Piinaavin kohta oli loukko, johon minut ja Jouni suljettiin ja vaikka kiersimme kaikki sopukat, ulospääsyä ei ollut. Välillä jossain välkähti punainen valo, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut. Monen pitkän minuutin jälkeen, kammioon syttyi kelmeä valo, seinillä olleet muumiot heiluivat ja haudan ovi avautui taas pimeään käytävään. Jänistää olisi voinut huutamalla "screamers", jolloin joku olisi kuljettanut kävijän ulos. Mutta olihan koitos kestettävä! :D

Hurvittelutien toisessa päässä oli vastaavanlainen paikka, jonne pienen harkinnan jälkeen päätimme myös mennä. Otimme yhdistelmäpassin, jolla pääsee kahteen huvitukseen alueella. Tämä kauhutalo oli samanlainen kuin edellinen, vaikkakin pienin eroin. Pelottelu täälläkin kyllä osattiin. Ainakin itse pompin melkein ilmaan. Hulluimpia kohtia oli, kun Jouni sanoi jollekin äänelle: "Show yourself." Ääni vastasi käheällä äänellä: "Never!" ja jatkoi aavemaisella naurulla. Interaktiivisuus yllätti. :) Selvisimme ehjin nahoin tästäkin pelottelupuljusta. Täällä jänistäjien taikasana olisi ollut muuten "nightmares". Näitä kauhuseikkailuja oli useampikin alueella, kaikki varmasti aika lailla samanlaisia. Tässä oli kuitenkin jo kauhua tarpeeksi yhdelle päivälle.

Viimeisen lipun käytimme Ripley's Moving Theatreen, jossa penkit liikkuivat elokuvan mukana. Näimme ja koimme lipulla kaksi filmiä, lennon taikamatolla ja kummituskaivoksesta pakenemisen. Ensimmäinen oli hyvinkin lapsellinen ja lyhyt. Kaivosfilmissä oli jo yritystä ja se olikin jännittävämpi, mutta selkeä tosiasia on, että molemmat elokuvat oli suunnattu natiaisille. Lipun olisi voinut käyttää johonkin parempaankin, mutta jääpähän ensi kertaankin jotain. ;) Ja olihan leffoista toki viihteeksi.

Alkoi jo hämärtää ja laskeuduimme taas kohti putouksia. Huvipuistoalueella oli myös WWE-kauppa. Sen yhteydessä oli Piledriver-niminen spaceshotmainen laite, mutta emme käyneet siinä. Ovien vierillä oli seinässä sementtilaattoja, joihin painijat olivat painaneet kätensä ja kirjoittaneet nimensä. Kaupassa oli lähinnä vaatteita, mukeja ja leluja.

Kävelimme vielä ottamaan viimeiset kuvat putouksista ja sitten lähdimme kävelemään kohti bussiasemaa. Pohdiskelimme matkalla tulevien päivien budjettia ja kulkuvälinepolitiikkaa. Aseman ympäristö oli melko aution tuntuinen, mutta itse asemalla oli kuitenkin porukkaa. Nyt siis olemme hostellilla ja painumme pikkuhiljaa pehkuihin. Tänään oli toiminnantäyteinen ja hieno päivä!

NuqumanToronto, päivä 12Luonut: NuqumanKeskiviikko 08.07.2009 11:06

Heräsimme kahdeltatoista. Lätkäisin telkkarin auki ja rupesin katselemaan lähetystä Michael Jacksonin muistotilaisuudesta, jossa Jackon perhe oli lähdössä Forest Lawnin hautausmaalta Staples Centerille muistotilaisuutta varten. Muistotilaisuuskin ehti edetä hyvän aikaa, ennen kuin siivooja tuli kolkuttelemaan ovelle ja jouduimme lähtemään kaupungille. Näpsin aika monta kuvaa telkkarin ruudusta muistoksi. :) Hulppeat hautajaiset, täytyy myöntää.

Tänään oli tehtävänä käväistä ainakin Ontario Science Centressä, mutta visiitti jäi tekemättä, koska löysimme yllättäen muuta tekemistä. Bussi jätti meidät aivan tiedekeskuksen viereen, mutta päätimme etsiä ruokapaikan. Lähdimme kävelemään tietä pitkin ja kohta löysimme Canadian Superstore -nimisen kaupan. Päätimme kokeilla paikkaa, vaikka minusta se näyttikin epäilyttävästi rautakaupalta tai puutarhakaupalta. Voi, kuinka väärässä olinkaan! Alakerta oli vähän hajanainen ja siellä olikin jopa puutarhanhoitotuotteita, mutta yläkerrassa avautui Citymarketin veroinen päivittäistavarakauppa. Ruokapaikkakin oli samassa yhteydessä, eräällä tiskillä myytiin pitsaslaisseja. Yhdet slaissit syötyämme päätimme tilata puoliksi 18 tuuman lätyn hintaan 10,99 dollaria + verot. Pitsasta jäi erittäin täysi olo, eikä loppupäivänä tarvinnut syödä enää ruokaa.

Kaupan puolella hinnat olivat aika kohdillaan, mutta ostokset jäivät pieniksi. Loppuviikosta tullessamme paikalliselle Heurekalle, voimme käydä tässä kaupassa uudestaan ja tehdä lisää ostoksia. :D

Toimme namuset ja juomat hostellille ja lähdimme etsimään huomista Niagara-reissua varten Toronton bussiterminaalia ja lunastamaan lippuja valmiiksi. Greyhound-bussilla mennään ja lähtö on 9.30 aamulla. Tämä aikainen herätys toivottavasti vaikuttaa positiivisesti loppureissun vuorokausirytmiin. Lippuja sai odotella luvattoman kauan, selityksenä oli asematyöläisten kiire. Nyt ovat tiketit plakkarissa ja jäämme odottelemaan huomista matkaa.

PS. Myytiinpä Canadian Superstoressa kämäsiä vaahtokarkkeja! :D

lottaweli`AINO♡Luonut: lottaweli`Tiistai 31.03.2009 01:18

oon tosi sori <virne>
ISO SORI <virne>
:'( anteeeeks , anna mulle viel mahollisuus ?<virne>
palaamme luultavati tänä iltana takaisin yhteen :DDD
muhahhaha :))♥
ja aino saa kokea BELLET jälleen kerran <3:))

yritä ymmärtää
ei ole helppoa tää
vaikka pois kävelen
sua silti ajattelen ;DDD
antti tuiskua jälleen :DD<3
hahahah:))

em-ja:O?!?!??!Luonut: em-jaMaanantai 17.11.2008 03:03

minun pitäis viiä kohta tuo vaimo tuone keroputtaalle tutkimuksiin. se kävelee ympäri kämppää ja selostaa koko ajan yksikseen kaikkea. sitteko kysyn siltä että "mitä?", niin se sannoo jotaki epämääräistä ja alkaa mutiseen taas yksikseen. niinkö äskenki tuola vessassa se mutisi pitkän aikaa itekseen. :OO

muutenki se on ihan kummallinen. kello on taas yks, ja se päätti äsken alakaa siivoaaman.
ja ko mie olen tämmönen nössö niin en ossaa sanoa vastaan tuolle.

äsken se sammutti valot ja mie jäin tähän konneelle pimeään istumaan.
nyt se makkaa sängysä ja pyörittää sormea vaseliinipurkissa ja sano että
"tekis mieli batterya, se tekis eetvarttia."

nyt se nauraa niin että veet valluu silmistä, kuulema niinkö tasmanian putouksista :D


huh.
« Uudemmat - Vanhemmat »