Tätä on niin paljo harvemmin kuin ennen ja nyt se vituttaa.
Se kun on ihan angst.
Okei, ehken mä itseasiassa ole nyt ihan angst. Mutta jostain sosiaalisten kanssakäymistaitojen pöllääminen ois ihan jees juttu.
En osaa vaan jutella ihmisille,
pitäis vissiin siis _opetella_ sitä.
Kavereillehan kyllä varsinkin tunneilla juttua riittää,
mutta sitten - lukittaudun, meen ihan mykäks.
Ei sen tarvi olla, kuin vaan joku oudompi ihminen.
Enkä saa sanaa suustani sitten enää, kun se pamahtaa mun eteen.
Se on oikeasti niin helvetin raivostuttavaa.
Ja kun toinen odottaa vastausta.
Sen tikityksen päässä oikein kuulee, et millon tuolta tulee jotain ! Ilman vaivaantumista hiljaisuuksia on liian harvoin.
Ihan järjetön pelko siitä ensikohtaamisesta, että miten se menee.
Mut kai mä oon vaan .. Tällänen?
vittu kaikki nuo tyypit joilla on liikaa luuloja -.- haukkuu iha miten vaa eivätkä välitä yhtään toisten tunteist vittu mä en ainakaa hauku iha pokkana ihmisii joiden kaa en edes oo koskaan puhunu -.- ja en ainakaa tunne! vittu voisha ne tutustuu ensin ja sit jos mä sit oon nii inhottavan ärsyttävän tyhmä ja ne ei millää kestäis nähä mua nii haukkukoon iha vapaast!