Jännittää nii et on paha olo, mut ehkä sitäkin enemmän pelottaa. Olenpa nyt meinaa päättänyt muuttaa omilleni. Huomenna on luvassa asuntojen tutkailua ja työpaikkahaastattelu. Eihän se itsessään ahdista kun nyt olen jo kolmisen vuotra suunnitellut "äidin helmoista" pois pyrähtämistä. Kuitenkaan tää ei ollut ihan suunnitelmissa; muutan 157 kilometrin päähän kaikista ystävistä ja perheestä kaupunkiin, jonka hädintuskin enää tunnen. Mut siihen liittyy vielä semmonen pikku juttu, tämä tapahtuu viikon tai kahden varoitusajalla.
Nyt jännittää ja oksettaa. Pelottaa aivan jumalattomasti. Mitä sit ku oon siel yksin enkä tunne paikkakunnalta ketään? Mitäs sitten ku pelottaa ja kaipaan seuraa? ---Mitä jos en löydäkkään töitä enkä saa maksettua vuokraa?
Mitä jos...
Tosiaan. Nukkumaan olin menossa jo nelisen tuntia sitten muttakun se uni ei nyt vaan ole tullakseen. Viiden tunnin päästä pitää herätä.
Voihan.
Kavereista oon kertonut kahdelle. Oon kovasti koittanu saada niitä kiinni mutta kovin ovat kiireisiä töissään ja menoissaan. En millään haluisi puhelimella kertoa tai kutsua läksiäisiin ennenkuin ovat saaneet kasvotusten kuulla... Pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Niitä sattuu kun kirjoittaa yhdeltä yöllä iPod touch:lla...