Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Se pistää miettimään,
Kun jotain yrittää
Ja silti ulos jää,
Ei sisään pääsekään.
Se alkaa naurattaa,
Kun oppii huomaamaan,
Et kaikki katoaa aikanaan.
Sellaista käy, c'est la vie,
Totesin ja sit hiippailin pois.
Turha tääl itkeä, raivari hyödytön ois.
ehkei syytön meistä kumpikaan oo
mut ei tää nyt vaa mun vika oo,
kun tahallas ärsytät mua sil tavalla,
et varmaan menis hermot kelt tahansa
näätsä jo mihin johtaa joka kerta
kun pää hajoo, kun et kuuntele puhetta