IRC-Galleria

Ja taas jälleen kerran… mietit mitä tekisi, minne menisit… elämääsi kyllästyneenä huudat.
MAAILMA, ANNA JOTAKIN MERKITYSTÄ!

”No leikki vaikka kattotuuletinta”

Se toisi ehkä hetkellistä viihdytystä… kehää kiertäviin ja omaa mahdottomuuttaan ihmetteleviin elämiimme
(Elämiin joita me niin inhoamme, pelkäämme, säälimme… rakastamme ja jotka me tuhoamme)
Mutta, aikanaan tuo innostus hautautuisiÂ…
Hautautuisi kaiken sen ihmekuntolaitteiden, Zen-filosofioiden, retromuotien ja rasittavien trendiharrastusten romukasaan, jota rakennamme takapihallemme… pois silmistä, pois mielistä, kuten kaikki ne väärät valinnat joita teimme, joita kadumme, joita vaalimme loppuun asti ominamme
Unholaan! Se kaikki vaipuu unholaan, loppuun kulutettuna, etu- ja takaperin toistettuna, parodioituna, versioituna, pilattuna, raiskattuna, rikki revittynä, haudattuna, uudelleen henkiin herätettynä ja jälleen kerran unohdettuna… unohdettuna…

Ja katsot sadetta, nähden siellä hahmon, kenties itsesi, kenties etsimässä jotakin kauan sitten kadotettua
Lähdet perään, haluat aloittaa sen uudestaan… mutta et löydä kenkiäsi, luovutat ja annat asian olla
Mietit, mikä olisi toisin, jos olisit joku toinen, jos olisit valinnut toisin… tai jos kaikki loppuisi...
Mutta mikä on loppu, mikä alku? Kiertääkö aika kehää vai kenties korkkiruuvia? Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus… missä järjestyksessä ne nyt haluaakin luetella?
Mitä on olemassa, keitä me olemme? Mietit, ”olinko sittenkin kaikkina niinä kertoina oikeassa?” Kaikki voisi olla toisin! Kyse on vain… äh! Tämä on vain hullun jaarituksia, ei sillä ole merkitystä!

Ostetaan huomenna uusi kitara, se toisi vaihtelua! Kenties Fender tai Ibanez... ken tietää... sanovat että särökitara on uusi haitari
(Kas, tämänkin plagioin joltakin minua viisaammalta, mutta välitänkö? Ehkä? Kerro sinä se minulle, itse en ole enää varma)

Ja taas jälleen kerran… itket maailmaa, sitä mitä me sille teimme... Jerusalem! Katso lapsiasi, kuinka he itkevät
Mutta mitä vitun väliä sillä on? Mehän elämme nykyaikana, ei tuollaisella ole enää merkitystä… meillähän on komiteat ja stylistit ajattelemassa puolestamme!
Nuoriso keksii uuden hymiön kerran viikossa, markkinoille lanseerataan jotakin… en oikeastaan edes tiedä mitä… ja joku tuntematon tositeeveetähti kuvittelee olevansa kuuluisa! Kuuluisa!
Miljoona ihmistä kuoli, mutta ketä kiinnostaa? Mulla on uus vitun bleiseri, ja KOMEE!!

Jerusalem, miksi kaikki päättyy aina tähän? Pyhällä maalla ihmisten veri vuotaa, mutta pyhää maatahan on kaikki? Ei, silkkaa harhaa taas kaikki, niin kuin aina

Sanot ymmärtäneesi sen… mutta unohtaneesi
Niinkö todella? missä me kuljemme, sinne me päädymme
Mitä tahdomme, sitä emme tiedä, emmekä todellakaan saa!
Sitä kuvittelee elämänsä onnettomaksi, kun onnellisuus tulee kadulla vastaan, vieraaksi pukeutuneena... emmekä tunnista sitä ja tapamme sen peloissamme!
”Mitä me pelätään, onnellista elämää, humalassa selällään”

Ja taas, jälleen kerran… se kaikki alkaa!