mä masennun taas, en jaksa tätä paskaa
ei tätä paskaa päiväst toiseen voi jaksaa
sydän raiskattu, tunteet huutaa tyhjyyttään
vieraitten katseet saa vihan sisälläni syttymään
se täyttää mun koko kehoni ja koko mieleni
pää huutaa pahuuttaan ja päästän irti kieleni
se sylkee kaiken tuskani sisältä ulos
hetken luulen parantuneeni, sama lopputulos
kirous ei päästä musta irti, ei jätä mua koskaan
enkä pysty tätä edes kellekkään kostaa
tämä olen minä, ja tälläsenä pysyn
mut silti, miksi, miksi mä kysyn
miks just minä, miks mulle tää taakka
tätä oon joutunu kantaa syntymäst saakka
ja aina tuun kantaa, siihe asti kunnes kuolen
siihen asti joudun päiväst päivään kantaa tän huolen
en voi olla varma mistään, mun elämä on katalaa
onni mun elämässä on vaa niin hataraa
se loppuu ennenku pääsee ees alkamaan
epätoivoo ja surua joudun tääl kantamaan
ei tää tästä paremmaks voi muuttuu tai vaihtua
mun elämän iloni alkaa pikkuhiljaa kuihtua
kai joku päivä pääsen täst kirouksesta pääsen eroon
sinä päivänä mä nukahdan onnellisena kalman kehtoon
Tiedot
- Luokittelu
- Elämänkatsomus ja filosofia
- Perustettu
- 2.10.2005
- Tilastot
- Käyntejä: 273 (1.7.2008 alkaen)
- Ylläpitäjä
- LeeWiz
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
angstihetki...24/7Sunnuntai 11.09.2011 02:30
- Luokiteltu yhteisöihin
- Angst Harrastukset,
- MIKS MÄ HALUUN KUOLLA?!?!?! Elämänkatsomus ja filosofia,
- Vittu haluun kuolla!!! Muut,
- tappakaa mut Minä ja muut
« Uudemmat
-
Vanhemmat »