IRC-Galleria

ekan kerran kun juttelin sinulle. - ihastuin.
ekan kerran kun nukuin vierelläsi. - ihastuin enemmän.
ekan kerran kun kerroit rakastavasi. - rakastuin enemmän.
ekan kerran kun olit poissa. - halusin sinua enemmän
ekan kerran kun katsoin silmiisi kun suutuit. - en kestänyt sitä
ekan kerran kun lähdit. - jäin niin saatanasti kaipaamaan.

jos ajattelit yhtä henkilöä tässä tekstissä, lisää tämä päiväkirjaasi.
ehkä hän lukee tämän ja ymmärtää kuinka rakastat häntä.

Sen piti olla näin
sen piti olla sillä selvä
se lähti ja mä jäin
Lopetettiin me
lopetettiin yhteinen
pantiin piste sille tarinalle

En voinut aavistaa
kuinka rankkaa tämä onkaan
Pelkään ja heikottaa
mut teeskentelen vahvaa

Se sattuu kun nään sut siellä
Sattuu
Se sattuu en sitä kiellä
Sattuu

Välillä jo voin
unohtaa sut hetkeksi
kun sekoilin ja join
Se oli liikaa kai
kun mä tietää sain
ettet ollut yksin enään

Nuku rauhassa rakas lapsi. Ei tän näin pitäny päättyä, mutta nyt sun on hyvä olla. Kaikki jäi kesken, muistot on vain jäljellä. Sua en koskaan unohda, opetit mulle niin paljon. Sulle kasvoi siivet liian aikaisin selkään. Nuku rauhassa rakas lapsi. Vielä me nähään. <3

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe:
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

kertosäe2:
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe

kertosäe2

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Ootko unohtanut menneen, kaikesta me haaveiltiin
nyt sä naurat ettet enää usko niihin unelmiin
Vaan kun katson noihin silmiin miehen kovan ja uupuneen
ennen kuin sä käänsit selkäs ehdin nähdä kyyneleen..

And when I'm gone, just carry on, don't mourn
Rejoice every time you hear the sound of my voice
Just know that I'm looking down on you smiling
And I didn't feel a thing, So baby don't feel no pain
Just smile back.

Niin on taas metsä hiljainen kun sä lähdit riehui tuuli puissa sen
Se rikkoi piharuukun ja sydämen jonka sä piirsit nauraen

Niin on taas taivas sininen kun sä lähdit peitti harmaat pilvet sen
Rankkasade polki pihan kukkaset mä en tiennyt piditkö sä niistä vai et
Mä en mä en mä en hei

Mä en enää itke
Vaikka silmäni kosteet on
Sade kastelee mun kasvot tää sateenvarjo on kelvoton
Mul on kaikki kohdallaan jotain pientä kaipaan vaan

Yhtäkkiä tunnen että joku istuu minun vieressä ja katsoo minua.
Katson viereeni mutta en näe mitään.
Tunnen että jokin koskettaa minua varovasti tassulla.
Se olit sinä Aku
Olit tullut katsomaan minua sieltä koirien taivaasta.
Lepää rauhassa, ystäväni.

Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme, toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin.

Nukut unta ikuista,
mikään ei sinua estä.
Rakastan sinua nyt ja aina,
vaikka lähdit taivaaseen,
mikään ei saa sinua sydämestäni saa pois,
vaikka mitä tulla vois.
Voit kulkea rajalla iäisyyden,
mutta lupaa minulle yksi asia,
uniini saavu jokainen yö,
hauku, kun sydämeni sinulle lyö.

Pieni mä olin
vielä itsekin
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin
mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä lain.
Sinä kasvoit mun vierelläin.
Kuinka hyvä on ollutkaan näin.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;

Usein mä tunsin
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään
ja poluille vei
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin.
Ja sun turkkiasi silitin.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin.
Juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. :;

Yhteinen aika pian lopussa on.
Sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo, leikit ja riemut auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Pian sammuu säde viimeinen.
Siitä kiinni pitää voi mä en.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;

Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

itken sun tähtesi jälleen,
on pimeempää sun lähtösi jälkeen,
haluun kuulla äänesi jälleen,
on hiljaista sun lähtösi jälkeen,
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua.

Hiljaa lähestyy aikasi sun , mun syliin nukahtaa voit , sun ikiunestas et herätä voi .
Sinua mä kaipaan .
Kun sun tähtisilmin mua pyysit huolta pitää , yritin vain ..
Sun kanssas ihania hetkiä koin .
Mä olin itsekkin vielä pien ku sut syliini sain .
Nyt sun aikasi oli koittava ja sua ikinä enään en näkeä voi , ikävöin sua Aku<3


Sä oot jo siellä kaukana , sua enemmän ja enemmän kaipaan vaan..
Mutta näköjään kaikki tämä totta on.
Muistatko vielä sen sylin lämpimän johon hyppäsit kun pieni olit..?
Ja kun kasvoit aina istuit varpailleni mun.
Sä nostit katsees taivaaseen ja katsoimme molemmat illalla ylös taivaalle...
Tuntui kuin kaikki olisi haihtunut ilmaan mutta vain me kaksi olisimme jääneet siihen paikkaan...
Ilman sinua..
Kaikki tämä on..
Niin..
Kamalaa..
Sitä ei pysty sanoiksi pukea kuinka pahalta minusta ja monista muista tuntuu..
Lähtösi tuli niin yllättäen.
Mikset kertonut että aikasi päättyy täällä näin?
Täällä on niin turvatonta kun olet kaukana poissa!
Mutta sinun oli kuitenkin kuljettava omaa tietäsi,tietä,jonne emme olisi sinua vielä pitkään aikaan päästäneet!
Tulisit iltaisin huoneeseeni ja nukahtaisit viereeni...
...Tuntisin silloin edes hieman turvaa...

Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää sua
valuu kyyneleet poskella, taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta, yksinäisestä
milloin maailmaa yhden, kerran tätä kestän
mutta kun elämässä on tarkoitus, epäonnistuu
siitä pieni poika masentuu

Peiliä katson, mitä siellä nään
tuskin ymmärrät säkään, kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti, eteenpäin skarpata
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta
koska, mulla ei oo sua enää
enkä usko, että sua koskaan enää nään
mieleni on etä hyvistä ajatuksista
joka valokuvasta, sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen
mietin sitä kaikkea, mikä meistä taakse jääneen
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki
luulen että elämä on pelkkä uniikki tarina
lappu seinäs ”ota lääkkeet jos masentaa”
tunteet velloo, ne mun silmät kai avaan
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä täällä vielä teen
ottais kädestä, taluttais huomiseen
se sielä, muut poissa
onnellinen loppu vain tarinoissa
niin kuin maa alta pettää
on kulissit pettäneet jo
nyt kun molemmat on näyttänyt osansa
voidaa riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan
murtunut sydän hakee musasta tahtia
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo
kuolema, tämän kaiken kohtalo on
jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa
mul ei riitä usko, että tois parempaa
huominen, nähty tää kaikki on
tähdetki taivaalla, unohdetut on

Pakko on yrittää sut, unohtaa kokonaan
pakko yrittää, mut onnistuuko mokoma
en haluu olla kotona, en haluu enää elää
haluun enkelien lailla vapaana taivaalla lentää
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa
enkä yksinäisiä laineija rustata
tai pukeutuu mustaa, olla yksin illan ritari
sydämen särkyneen, mä peitän mustaan viittaani

Katson katosta, nään kasvot kalpenevat
viikate heiluu, kuittaa meidän kaikki velat
on maassa se tapahtuu, taas mulle
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne
mä uhrasin kaiken, mä katsoin mitä teit
johti masennukseen, elämänilon multa veit
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleit kii
kiitos, anteeks, näkemiin

Kunpa vaan pois pääsisin täältä
sydän, sielu on pelkkää jäätä
mä en halua tuntea mitään
silti kuorma kasvaa taas lisää
en oo syytön, enkä yksin syyllinen
en vaan haluu niiitä hetkii uudelleen
elää, ne toistuu päässä niin kuin kaiku
ne ei lähde pois

Viimestä kertaa katson sun kuvaasi
heijastuu peilistä minun oma kuvani
kyyneleet on kuivunu, peittää veri lattiaa
kuulen sydämeni, kuinka hidastaa se tahtiaan
aukenee ovet, pääsee kirkas valo sisälle
valkoisia hahmoja, kädestä ne mua pitäne
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä
elämän tarkotus, koittaa jaksaa yrittää

Nyt kun katson peilii
ei kerro mulle kuvastin
et kuka on mun nainen, kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit
siks mun mielestä, alkaa katoamaan kuvasi
mut rakkausta rinnastani ei tuu häviämään koskaan
nostan katseeni ylös päin ja toivon että kohdataan
toivon että oisit täällä, siksi halaan ilmaan
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina

Sä lähdit, se sattui
mihinkään hävis kaikki, mitä oltii luvattu
näin se menee, näin ne kyyneleet vähenee
ja sun kuvas hälvenee
en mä voi alkaa hyvästejä jättämään
muuta arkkuun peittämää
viimeks nähtii, ei se vaari ole mun vuoro
en saa mistää edes muistoo mukaan
sinne mistä palaa ei kukaan
sä tuut takasin, jos se on tärkeää
jos sen teet ei se voi satuttaa enempää

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä
kyl se viel korjataan jonain päivänä
palat on sulla, kokoo mut ja pelaa
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan