IRC-Galleria

Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää sua
valuu kyyneleet poskella, taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta, yksinäisestä
milloin maailmaa yhden, kerran tätä kestän
mutta kun elämässä on tarkoitus, epäonnistuu
siitä pieni poika masentuu

Peiliä katson, mitä siellä nään
tuskin ymmärrät säkään, kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti, eteenpäin skarpata
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta
koska, mulla ei oo sua enää
enkä usko, että sua koskaan enää nään
mieleni on etä hyvistä ajatuksista
joka valokuvasta, sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen
mietin sitä kaikkea, mikä meistä taakse jääneen
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki
luulen että elämä on pelkkä uniikki tarina
lappu seinäs ”ota lääkkeet jos masentaa”
tunteet velloo, ne mun silmät kai avaan
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä täällä vielä teen
ottais kädestä, taluttais huomiseen
se sielä, muut poissa
onnellinen loppu vain tarinoissa
niin kuin maa alta pettää
on kulissit pettäneet jo
nyt kun molemmat on näyttänyt osansa
voidaa riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan
murtunut sydän hakee musasta tahtia
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo
kuolema, tämän kaiken kohtalo on
jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa
mul ei riitä usko, että tois parempaa
huominen, nähty tää kaikki on
tähdetki taivaalla, unohdetut on

Pakko on yrittää sut, unohtaa kokonaan
pakko yrittää, mut onnistuuko mokoma
en haluu olla kotona, en haluu enää elää
haluun enkelien lailla vapaana taivaalla lentää
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa
enkä yksinäisiä laineija rustata
tai pukeutuu mustaa, olla yksin illan ritari
sydämen särkyneen, mä peitän mustaan viittaani

Katson katosta, nään kasvot kalpenevat
viikate heiluu, kuittaa meidän kaikki velat
on maassa se tapahtuu, taas mulle
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne
mä uhrasin kaiken, mä katsoin mitä teit
johti masennukseen, elämänilon multa veit
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleit kii
kiitos, anteeks, näkemiin

Kunpa vaan pois pääsisin täältä
sydän, sielu on pelkkää jäätä
mä en halua tuntea mitään
silti kuorma kasvaa taas lisää
en oo syytön, enkä yksin syyllinen
en vaan haluu niiitä hetkii uudelleen
elää, ne toistuu päässä niin kuin kaiku
ne ei lähde pois

Viimestä kertaa katson sun kuvaasi
heijastuu peilistä minun oma kuvani
kyyneleet on kuivunu, peittää veri lattiaa
kuulen sydämeni, kuinka hidastaa se tahtiaan
aukenee ovet, pääsee kirkas valo sisälle
valkoisia hahmoja, kädestä ne mua pitäne
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä
elämän tarkotus, koittaa jaksaa yrittää

Nyt kun katson peilii
ei kerro mulle kuvastin
et kuka on mun nainen, kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit
siks mun mielestä, alkaa katoamaan kuvasi
mut rakkausta rinnastani ei tuu häviämään koskaan
nostan katseeni ylös päin ja toivon että kohdataan
toivon että oisit täällä, siksi halaan ilmaan
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina

Sä lähdit, se sattui
mihinkään hävis kaikki, mitä oltii luvattu
näin se menee, näin ne kyyneleet vähenee
ja sun kuvas hälvenee
en mä voi alkaa hyvästejä jättämään
muuta arkkuun peittämää
viimeks nähtii, ei se vaari ole mun vuoro
en saa mistää edes muistoo mukaan
sinne mistä palaa ei kukaan
sä tuut takasin, jos se on tärkeää
jos sen teet ei se voi satuttaa enempää

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä
kyl se viel korjataan jonain päivänä
palat on sulla, kokoo mut ja pelaa
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan