Vaikka tekisin mitä
et palaa
vaikka puhuisin enkelten kielillä
olet poissa
suru on suunnaton
mutta ikävä on suurin
<rakas><rakas><rakas><rakas><rakas>
Et milloinkaan sä ees arvata voi, mitä lähtösi toi. Mä yksin itken sateeseen. Mä kuljen kaupunkiin, vain valot heijastuvat asfalttiin. Niin syksyinen tuuli kostea käy, ketään muita ei näy. Mä yksin itken sateeseen.
Edessäin vain tyhjä huone ilman isää oon ajan myötä tuoksut haihtuu muisto ajaton mielessäni aina säilyy vaikka mennyt oon,
hymy ilmeet kuuluu sanat suuret loputon
tuun kaipaan sua isä ohjeitas ja neuvojas tuun kaipaamaan sua isä lämpöäs ja rakkauttas
ei kukaan muu voi antaa miten paljon sulta sain vain sulta sain isäni ainoain
tiedän että elämässäin minne kuljen kaan on isä aina läsnä kantaa käsivarsillaan
ylhäältä hän turvaa minun matkaa päällä maan odottaa ja syliin ottaa kun taas kohdataan
tuun kaipaamaan sua isä ohjeitas ja neuvojas tuun kaipaamaan sua isä lämpöäs ja rakkauttas ei kukaan muu voi antaa miten paljon sulta sain vain sulta sain isäni ainoain, isäni ainoain.