Peli: Duke Nukem Forever.
Alusta: PC
Laitevaatimus: No jos minä pelasin tämän pelin xp:eellä varustetulla kakkkoskoneellani ilman ongelmia niin enpä usko et niitä tulee muillekkaan.
Testikone: Käsittämättömän pitkät latausajat sekä xp-koneella että uudemmalla pääkoneella.
Näinä päivinä yritetään oikein olan takaa hemmotella meitä kasarikakroita, on nimittäin uusintaottelua haamujengissä, dinosauruspuistossa ja paluu tulevaisuuteenkin on kääntynyt peliksi. Elokuvarintamalla tapahtuu myös kummia, nimittäin moni jo haudattu elokuvasarja on palaamassa takaisin elävien kirjoihin. Liekö tekijäsukupolvi vaihtumassa vai onko kyseessä silkat markkinavoimat? Duke Nukem kuuluu myös noihin muinaisiin hyviin peleihin, mutta foreverin ei ollut tarkoitus olla tämän päivän uudelleenlämmittely muinaisuuden kanssa. Sillä pelin olisi pitänyt ilmestyä jo 12-15 vuotta sitten. Kyseessä on ikuisuusprojekti jonka ilmestymiseen ei uskonut enää edes joulupukki. Uuden pelin oikeuksien haltijan kautta ihme tapahtui ja suuri kulttuuriteko pelialalla on silmiemme edessä. Duke is here!!!
Ensikosketukseni uuteen Dukeen sain pelilehdistön ja netin välityksellä. Harvoin olen törmännyt yhtä järjestelmälliseen ja latistavaan paskamyllyyn jonka Duke sai osakseen. Lähes poikkeuksetta peli on lytätty lyttyyn. Tuntuu jo siltä että kyseessä on natsistinen pelijournojen salaliitto joka on yhdessätuumin vain päättänyt Duken olevan paskaa. Ei se sitä tosiaankaan ole. No joku voi ajatella että olen vain yltiökapinnallinen ja nostalgiannälkäinen Dukefani jolla on laput silmillä. No en ole sitäkään, en fanita Dukea vaikka se kuuluukin muinaiseen pelihistoriaani. Se oli vain yksi räiskyttely muiden joukossa.
No tietenkin voi olla mahdollista että nämä oikeat pelijournot ovat jonkin yliopistokoulutuksen käyneitä titteli sitä ja tätä tyyppejä. Tästä johtuen he eivät vain pidä tämän päivän näkökulmasta katsottuna ei niin poliittisesti korrektin ja jopa tyhmällä tavalla lapsellisen Duken edesottamuksia. Minua moinen huumori ja epäkorrektius huvittaa luvattoman paljon. No ehkä siksi he ovat niitä aitoja pelijournoja ja minä vain tällainen kielioppia huonosti taitava ja muutenkin matalakoulutteinen gallerian peliblogaaja. Ehkä niin, mutta minä en saa omista mielipiteistäni palkkaa, ja en ole siten ostettavissa kuten olen kuullut monien suurten lehtien journojen olevan. Teen tätä vain omasta vapaasta tahdostani ja rakkaudesta peleihin. Eli julistan täten vaatimattomasti itseni kansan ääneksi ja nostan Duke vierelläni metakritiikille ja suurten korporaatioiden herroille keskisormea.
Palopuheiden jälkeen onkin hyvä tarkastella itse peliä. Eli kyseessä on nopeatempoinen toiminta/räiskintäpeli joka viihdyttää pieninä annoksiana, mutta isommankin palasen sulattelu onnistuu mutkattomasti. Räiskintä tässä tapauksessa on lähinnä vain kaiken perusrunko jonka ympärille kasautuu hyvin vaihteleva ja moniulotteinen putkijuoksu. Nimittäin haulikkohipan lisäksi Dukella pääsee ajamaan kulkuneuvoja ja räplättävänä on monenlaisia minipelejä joista saa egopisteitä, vastaa elinvoimaa tavanomaisessa merkityksessään. Kentät ovat hyvin vaihtelevia eikä yksi juttu kestä liian pitkään, esimerkiksi kaupunkisodan keskeltä sukelletaan alienelokuvaimaisiin kauhuympäristöihin jonka jälkeen ollaankin jo ilma-aluksen kyydissä ja seuraavaksi ajetaan villinlännen ympäristöissä monstertruckilla. Tietenkään unohtamatta Dukelle tyypillisiä lisämausteita kuten strippiclubia sekä tyhjäpäisiä kauniita ja isohinkkisiä naisia jotka ovat vain yhtä tarkoitusta varten.
Törkyosastoa viljellään enemmän kuin monessa muussa näkemässäni nykypelissä. Ensinnäkin peli alkaa miehisellä virtsaamisella ja kaikkein hulluin ehkä koskaan näkemäni juttu oli se että pöntöistä voi poimia kakkapökäleitä ja heitellä niitä seinille. No eihän tämä tähän lopu. Dukella tietenkin on yhden tyttöystävän sijasta identtiset kaksoset jotka pelin alkumetreilla antavat kuninkaalle poskihoitoa tämän pelatessa videopelejä. Kaikki muutkin naiset ovat koko ajan ehdottelemassa jotakin pikkutuhmaa ja alastomuudeltakaan ei vältytä täysin, vaikka se onkin amerikkalaiseen tapaan puoliksi piiloteltua. Myöskään seksiä ei näytetä suoraan mutta eipä sitä näillä vihjailuilla tarvitse näyttääkkään. Pelin väkivaltamittarikin lähentelee punaista, vaan ei tätä voi silti verrata näkemiini ääriväkivaltaisiin teoksiin. Pelissä myös käytetään surutta hormoonivalmisteita, juodaan kaljaa ja tupakoidaan. Olikin hienoa nähdä että baarissa suhusi savukkeet nykyisten lapsellisten vain ulkoterassilla polttelujen sijaan. Duken letkautukset sitten ovatkin ihan omaa luokkaansa, ne ovat hölmöjä mutta useimmiten tilainteisiin sopivia ja suuremmalla mittakaavalla ne haistattavat veet koko nykyiselle pullamössösukupolvelle.
Pelin ulkoinen asu on ihan hieno ja kenttäsuunnittelukin useimmiten toimii. Varsinkin miniduken ohjastaminen keittiökentässä oli mielenkiintoinen kokemus. Nykymittapuulla mitattuna on toki nähty hienompaakin jälkeä mutta ei tämä nyt niin huonon näköinen ole mitä väitetään. Hardrokki korostaa pelin miehistä tunnelmaa ja muustakaan äänimaaimasta ei löydy ihmeempiä valituksen aiheita. Duken ohjastaminen sujuu vaivattomasti ja kuolema johtuu useimmiten vain omista kämmeistä. Tosin ne pomotaistelut ovat epäreiluja varsinkin avoimessa maastossa. Ei sen puoleen niin ne olivat aina yli 10 vuotta sitten julkaistuissa räiskinnöissä.
Juoni ei päätä huimaa, se vain ajaa asiansa kuten vanhan sukupolven räiskinnässä ikään. Duke viettää kissanpäiviä siihen saakka kunnes alienit päättävät taas palata ja ryöstää maan naiset omiin tarkoituksiinsa. Tästähän kuningas ei oikein innostu jä päättää antaa jälleen kerran sikanaamoille turpaan oikein olan takaa. Duke tosiaankin lunastaa lupauksensa, eikä se alieneiden löylyttäminen jää pelkäksi paksan puhumiseksi kuten niin monesti on suomalaisten politikkojen laita.
Yleisesti ottaen Duke ikuisesti on huonosta kritiikistään huolimatta hyvä ja viihdyttävä paketti. Viihdyttävyydestä huolimatta on muutama huonokin puoli eksynyt joukkoon. Pahinta oli valtaisan pitkät latausajat jotka luulin johtuvan vanhasta koneestani. Kokeilun vuoksi siirsin pelin myös uudelle koneelle mutta latausajat eivät lyhentyneet. Tämä yhdistettynä loppupuolen vaikeisiin pomovastustajiin oli murhaavan huono yhdistelmä ja tulikin imuteltua elektronista savuketta luvattoman paljon pelin latautuessa yhä uudelleen tallennuspisteelle. Ihmetystä herätti myös huhohotusenergia näinkin vanhan koulukunnan peliin. Pitäköön Batlefieltistit ja muut adhd-nettiräiskyttelyjä pelaavat uuden pehmosukupolven pelaajat huohotuksensa, me tosimiehet ja naiset haluamme peleihimme energaijuomat ja pöydän alle biatsit varmistamaan 100% pelinautinnon. Olisin myös halunnut tämän pitempänä pakettina ja ihmettelen suuresti ettei yli 15-vuodessa ole saatu enempää materiaalia kasaan.
No niin nyt on kansan ääni puhunut ja on aika lähteä nauttimaan tosimiesten ja kevytkenkäisten naisten seurassa toinenkin annos tripladukeburgeria ja terästettyä olutta. Nimittäin DLC-sisällön siivittämänä. En taida näistä lisämateriaaleista tehdä erikseen juttua, vaan kehotan teitä kokeilemaan itse Dukea ja jättämään omaan arvoonsa niiden toivottomien tomppeleiden tekemät arvostelut. He eivät omassa mahtavuudessaan taida oikein ymmärtää mikä on oikeasti viihteellistä ja hyvää ja mikä ei.
Hyvää:
Näyttää keskisormea nykyiselle pehmosukupolvelle!
Ei kunnoita hienostuneita tapoja.
On oikeasti hauska ja viihdyttävä elämys.
Isoja tissejä, epäkorrektia huumoria ja miehisyyttä isolla M:ällä.
Vaihtelevat ympäristöt ja tekemiset.
Julkaisua voi pitää kulttuuritekona.
Huonoa:
Käsittmättömän pitkät latausajat.
Väkisin peliin tungettu huohotusenergia.
Epäreilut pomomatsit.
15 vuotta kehityksen alla olleeksi peliksi käsittämättömän lyhyt.
Tomppelit pelijournot jotka eivät ymmärrä miehisyyden alkulähdettä, eli Dukea.
Yleisarvosana:
8 (asteikolla 1-10)
Yhteenveto:
Huonosta kritiikistään huolimatta kelvollinen ja monipuolinen räiskyttelypeli.
Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.
Armand