- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Taivaalle kertyy pilviä
askeleissa rahisee hiekka
maahan piirtyy varjo
sadepisarat vihmovat
kiehkurat kosteiksi
liimaavat kiinni otsaan
silmissään loiste outo
Eevan tyttärellä
Kuka hymyilee sadesäillä
muut ohi juoksevat varjoissaan
kiertävät hieman häntä
jota ei enää odoteta
silti vaiti hymyilee
poskensa punoittaen
mielessään salaisuus
kantaa sen hautaansa
Ehkä on olemassa tarkoitus
toinen ulottuvuus
saneltuna tapahtumat
kehdosta hautaan
solan varjoissa kuohuva virta
jota eivät padot pysäytä
silti uomissaan poukamia
mahdollisuuksien saarekkeita
Ei pahaa tahtonut outolintu
montaa satuttaisi
pyryharakka Doris
siksi sydämmensä soi
äänettömin sävelin
harmaiden pilvien alla
viileä sade valelee pois
karanneen kyyneleen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
[maanikko]