Se tunne, kun joudut korjaamaan isäs sivun pitusen enkuntehtävän, ja sulla menee siihen KAKS TUNTIA koska kaikki on niin päin honkia ettei mitään rajaa.
Kaiken huipuks se oli viel paranneltu versio, josta se ei ite ollu löytäny enää mitään vikaa..... Mun pitäs saada palkkaa täst. Tai sit sinne yliopiston papereihin, niihin tehtäviin, pitäs oikeesti kirjottaa mun oma eikä rakkaan pikku isukin nimi |''D
..Ainakin mä tuun pärjäämään yliopistossa tän perusteella. Enkussa nyt vähintään. :'D Kattoo nyt tosin, meenkö ees koskaan yliopistoon mut whatever. o: