Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
Divisioonan komentajana toimi kenraaliluutnantti (gruppenführer) Felix Steiner. Se perustettiin 1. joulukuuta 1940 SS-Divisioona Germaniana. SS-VT:ssä oli ollut Germania -niminen rykmentti. Divisioona oli ensimmäinen jonka palvelukseen hyväksyttiin muitakin kuin saksalaisia. Myöhemmin divisioonan nimi muutettiin Wikingiksi. Divisioona muodostui Germania- , Westland- ja Nordland-rykmenteistä. Germaniassa palvelivat saksalaiset, Westlandissa oli hollantilaisia, ja Nordlandiin sijoitettiin pohjoismaalaisia. 1941 muodostettiin Nordland-rykmenttiin suomalainen pataljoona.
Olemassaolonsa aikana divisioona muuttui moottoroidusta jalkaväkidivisioonasta panssaridivisioonaksi. Divisioonassa palveli kesäkuusta 1941 kesäkuuhun 1943 suomalainen vapaaehtoispataljoona Finnische Freiwilligen Battaillon der Waffen-SS. Virolaisista muodostettiin myös oma pataljoonansa SS-Battaillon Narwa sekä Belgian ranskalaisista prikaati, SS-Sturmbrigade "Wallonie".
Suomalaiset SS-vapaaehtoiset 1941-1943
Talvisodan jälkeen, vuonna 1940, alkoi Suomen ja Saksan välinen yhteistoiminta laajentua. Suomi salli mm. saksalaisten joukkojen kuljetukset suomen kautta Norjaan 1941. Saksalaisten taholta esitettiin myös ajatus suomalaisen vapaaehtoispataljoonan värväämisestä Saksan armeijan riveihin. Valmisteluihin ryhdyttiin Suomen hallituksen annettua suostumuksensa hankkeelle. Neuvottelut saatiin päätökseen ja vapaaehtoisten värväys alkoi suomessa alkukeväällä 1941. Koska Suomi oli välirauhan aikana puolueeton, oli värväys suoritettava salassa. Värväyksen hoiti Insinööritoimisto Ratas, joka sijaitsi Helsingissä, hallitusneuvos Esko Riekin sekä etsivän keskuspoliisin valvonnassa. Eri puolilla Suomea toimi maakunnallisia päävärväreitä, jotka etsivät sopivia vapaaehtoisia. Värvätyt seulottiin hyvin tarkkaan, tavoitteena oli hyvä, mutta epäpoliittinen joukko. Värväys saatiin päätökseen toukokuun alkupuolella ja 1207 vapaaehtoista kuljetettiin laivoilla Saksaan viidessä erässä toukokuun ja kesäkuun 1941 aikana.