Toisinaan, harvemmin, katson kelloa, puolineljä aamuyöstä
Nojatuolissa istuen, modeemilootan valot näkökyvystä muistuttavat, viis veisaten
Hengitysilmaa anellen, Isonalle syliin rutistuen. Ei ollut vesipisaroita
Opettelen hengittämään, pimeässä, paiste häikäisee
Näkö harjaantuu pimeään, olinkin kauhistellut kauneutta
Yleensä jätän katsomatta kelloa