IRC-Galleria

Tänä yönä luin taas kihlatulleni Harry Potteria iltasaduksi. Tuo kiehtova tarina joka valloitti nuoruuteni, mutta jota tietyissä piireissä katsellaan pahalla. Tarinan henkilöistä ihailin varsinkin Albus Dumbledorea, joka muistutti jännittävän paljon 40 vuotta aiemmin seikkaillutta velhoa nimeltä Gandalf. Näissä hahmoissa minuun teki vaikutuksen erityisesti heidän viisautensa ja lempeytensa.

Mieleeni muistui silloin lähes 2000 vuotta vanhempi tarina eräästä miehestä, jonka valloittavimpina piirteinä voidaan pitää viisautta ja lempeyttä. Myös hän pystyi suuriin ja ihmeellisiin tekoihin. Lisäksi hän kapinoi auktoriteettejä vastaan, jotka olivat enemmän huolissaan omasta asemastaan ja vallitsevien tapojen noudattamisesta, kuin inhimillisestä kärsimyksestä. Hän oli loppuun saakka pienen ihmisen puolella, eikä kääntänyt luotaan vähäisintäkään tai hyljeksityintäkään.

Lopulta hän kuoli, mutta opetti meille samalla, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Me tapaisimme hänet vielä kerran uudestaan. Hän lupasi hohtaa valoa sydämiimme pimeimmälläkin hetkellä. Hän myös toivoi, että me olisimme toisillemme valo pimeydessä.

Tarina tietenkin jatkuu ja kertoo siitä kuinka hänen seuraajansa ryhtyivät jatkamaan hänen tahtoaa. Ketään seuraajista voi tuskin pitää ihan opettajansa veroisena, mutta he tekivät kuitenkin parhaansa. Jokaisella oli hieman erilainen käsitys siitä, mikä oikeastaan oli tärkeää. Hämmennys vain kasvoi sukupolvien myötä ja hänen nimissään tehtiin milloin mitäkin eri aikakausina. Eivätkä kaikki teot varmasti olleet pyyteettömiä. Häntä on käytetty poliittisena välineenä vallan edistämiseen ja mielipiteiden oikeutukseen. Se minkä piti olla puhdasta ja pyhää on ollut monen tilanteen kiistakapula. Ei ihme, että monet vieroksuvat häntä kaiken sen jälkeen.

Siis politikointi pois ja omat intressit nurkkaan. Jos minulta nyt joku tulisi kysymään neuvoa mitä sanoa ihmiselle joka ei usko Jeesukseen, niin vastaisin seuraavasti: Älä usko. Ei tarvitsekkaan. Jos tuntuu vaikealtaa uskoa jumaluuteen, kirkko järjestelmään tai uskovaisiin, niin unohda koko juttu. Mitäpä jos kokeilisit ajatella Raamattua satukirjana. Suhtautua Jeesukseen fiktiivisenä henkilönä. Mitä silloin ajattelisit hänestä? Voisitko kuulua hänen faniklubiinsa? Kun kohtaat ongelmia voisitko pohtia: What would Jesus do?