En mä osaa muuta olla,
vaikka yrittäisin kuinka
ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi
muuttuu vaikka tahtoisin
niin paljon.
Kai mun on elettävä tämän
kanssa,
joka peilikuvasta katsoo
mua takaisin.
oon sekaisin eksynyt
väsynyt miettii mun
tekoja, mussa on aivan
liian paljon vikoja.
en tiedä pelkäänkö rakkautta vai ikävää
tunnenko vihaa tai ees sitäkään,
voinko hyvin vai pystynkö ees jatkaa elämää,
miks en enää pärjää,
tunne omal sydämmelläni mitää,
mihin katos mun välittämisen aarteet,
mihin jäine mun kaikki hyvät hetket
mihin jäi se minkä piti olla ikuista nää kaikki vuodet,
ikuisuuden odotin sua mun luokse,
mihin katos toi mun tunne,
joka toinen päivä mietin olisko helpompaa vaa jättää tää kaikki taakse,
jatkaa elämää jossai muual tuol kaukan pilvis,
ei must saa onnellist,
vaiks sitä paljo yritetään,
kiitos kaikest,
sydämmeni nyt yksin jää.
Mikä loppupeleissä on tärkeetä
Millä lopulta on ees väliä
Onko ne ystävät? en ymmärrä
Luota itsees, se on ainoo joka ei häviä
Mut sen tiedän, et sä oot mulle se ainoo ja tärkein