IRC-Galleria

Koulutyöt saa taas odottaa, koska näiden mun no-life blogien kirjotus on tärkeempää<3

Nyt astun diippiin shittiin, mut en välitä koska en koskaan ole pyydelly anteeks mielipiteitäni, enkä ajatellu aloittaa nytkää.

Paljon on puhuttu kiusaamisest ja kuinka se pitäis lopettaa ja kaikki kiusaajat tappaa ja vesikiduttaa.
Mut mun mielestä on korkee aika et joku käsittelis tätä asiaa vähä toiseltki näkökannalt, kun vaan kiusattujen näkövinkkelist, joihin sit kaikki moraalihomot voi tulla jakaa tekopyhää sympatiaansa...
Siis nää samat tekopyhät hinurit, ketkä katto vierestä ku jotain kiusattii, mut ei tehny mitään ja luulee sen korjaavan kaiken, jos ne netissä toivottaa jaksamisia. fuarkin dumb cunts.

Ja kiusaamistilanteen väliin menolla tarkotetaan siis IRL tilannetta, ei sitä että netissä pääse pitämään kiusatun puolia lols

Useimmat kiusatut on ominaisuuksiltaan omegoja, koska on täysin tietämättömiä, miks on joutunu siihen asemaansa.

Tässä blogissa, ennemmin ku vaa yritän haukkuu kaikki kiusaajat lyttyyn et ne lopettais kiusaamisen, paneudun siihen asiaan jonka kaikki on unohtanut: miksi kiusattua kiusataan? Voisiko kiusatussa koskaan olla mitään vikaa? Vai onko koko muu maailma vain niin perseestä, ettei huomaa kuinka ihana ihminen olet. <--- strong sarcasm bro

Käytätte niin paljon aikaa muiden syyttelyyn, kuten et on mainonnan syytä et ootte läskei, ettette huomaa mitää vikaa itsessänne

Useimmat ihmiset ei tajuu sitä tunnetta joka voi ottaa valtaansa väkevimmänkin miehen, ku ollaan porukassa ja jostain ilmestyy aina se yksi kehari joka ei tajuu mistään mitään ja on muutenki perseestä ja vaikkei olis mitään henkiläkohtasta sitä vastaan tai aikomusta murskata sitä henkilöä henkisesti, mieleen saattaa juolahtaa hauskoja asioita ja lauseita, joilla voit pilailla sen toisen kustannuksella ja saada samalla naurut muulta porukalta. Ei siinä vaiheessa kauheesti kiinnosta et pitääkö tää yks sad cunt sua sen sankarina, vai ne kymmenen Alfa-Makee sun ympärillä.

Sanon sen nyt suoraan: HEIKOT tulevat kiusatuiksi, simple as that u mad?
Oletteko koskaan nähneet kiusattavan ketään joka on hyvässä fyysisessä kunnossa, suosittu hameväen keskuudessa, paljon kavereita ja ostaa kaikki vaatteensa Calvin Kleiniltä?

Mutta oletteko koskaan nähneet kiusattavan ketään, joka ei koskaan puhu mitään ja silloinkin kun puhuu, mumisee jotain hepreaa, pukee anime T-paitansa kouluun, eikä koskaan naura ja ostaa kaikki vaatteensa desuConista?

Jos sinua kiusataan, sinussa on todennäköisesti jotain vikaa. Ja olet kaiken lisäksi vieläpä aivan vitun omega-tier, jos et huomaa mitä sinussa on vialla.
Don't get me wrong, kannustan erilaisuuteen, mutta on monenlaista erilaisuutta.

esim. se, ettet dokaa joka viikonloppu, on hyvää erilaisuutta.

mutta se, että pukeudut Narutoksi koulupäivää varten, on huonoa erilaisuutta. (Gokuks pukeutuminen on eriasia, se ois vitun eeppistä. Naruto on phaggot)

Kouluaika on ihmisen synkintä aikaa hyväksynnän kannalta, mutta koulupäivä on vain n. 8h mittainen. Mua ei kiinnosta vittuakaan minkälaiselle pornolle runkkaat himassas, mut ei ole vaikeaa edes yrittää esittää normaalia kahdeksaa tuntia.
Yes, yes, erilaisuus on kaunista yms mutta jos haluat tuoda Warhammerisi kouluun mukaan, ei kannata ihmetellä miksi sinua kiusataan. Ihmiset ovat ahdasmielisiä, eivätkä hyväksy useimpia asioita mitä haluat tehdä. Deal with it. Nyt tähän vois heittää jotain Raamatust lainattuu settii, kuten "Se joka ei ole itse tehnyt syntiä, heittäköön ensimmöisen kiven"
Sama koskee kiusaamista: "Se joka ei ole syyllistynyt ennakkoluuloihin, heittäköön ensimmäisen kiven"

Jokanen miestä olis potentiaalinen kiusaaja, mut joiltain vaan puuttuu se sosiaalinen status toteuttaakseen sen.

Ja se että kaikki mustamaalarit muistavat aina mainita kiusaajien huonosta itsetunnosta, kateudesta ja perheongelmista, on paskaa.

Kiusaajilla on kavereita, sinulla ei, joten todennäköisesti sinulla on heikompi itsetunto.

Koko koulu nauraa sinulle. Yeah, kateudesta se johtuu.

Kun puhutaan vakavista perheongelmista, puhutaan faijan viikon mittaisista ryyppyreissuista, jotka päättyvät aina äitin joutumiseseen nyrkin ja hellan väliin. Ei tällaisella henkilöllä ole silloin aikaa pilata jonkun toisen elämää, vaan on siihen liian masentunut.

Mitä olen kuullut, kiusatuilla on keskimäärin enemmän perheongelmia ja se on yksi syy miksi heitä kiusataan.

Ja tän tarkotus oli vaa herätellä kiusattuja todellisuuteen fantasiamaailmastaan, joka on ensimmäinen askel asian korjaamiseen

Yleisesti ottaen kiusaajat eivät ole niin pahoja ihmisiä kuin luullaan. Mitä oon päässy juttelukontaktiin asti muutaman kanssa, ihan hauskoja ja mukavia ne on ollu.
Mut se on todennäkösesti johtunu siitä etten oo menny niiden luokse paita pääl jos lukee "I'm a level 80 Paladin". Tajusin onneks laittaa hupparin siihen päälle.

Kaiketi yritän sanoa, et elämä on rankkaa, varsinki nuorilla kun viel etitään itseään ja oma asemansa ja arvonsa täytyy todistaa. Pärjääminen täs yheiskunnas on luotu vahvoja varten, sekä henkisesti että fyysisesti u just gonna have to accept that nigga.
Voit valita olla kynnysmattona muille koko loppuelämäs ajan tai sit ottaa tilanteen haltuun ja lopettaa pyytelemäst anteeks olemassaoloas, jos sä et kunnioita itsees, ei kukaan muukaan kunnioita ja se on saletti ku et mun oikee hauis on isompi ku vasen.
Teidän vähemmistöön kuuluvien, ketkä satutte pitämään asioista joita useimmat ihmiset pitää outoina, täytyy vaa muuttuu. Ainaki niiks muutamaks tunniks jotka joudutte viettämää toisten ihmisten parissa. Se ei auta mitään et kirjotatte nettiin LOPETTAKAA KIUSAAMINEN!!!

Ja itsetutkiskelu on myös hyvä vaihtoehto, mielummin ku itsesääli... tai itsemurha.
Saatat ajatella et oot täysin normaali ja pidät normaaleista asioista ja teet normaaleja juttuja ja pukeudut normaalisit ja näytät normaalilta... vaik todellisuudes pidät boffaamisest, postaat videoita nettiin joissa panet Barbaraa (true story), pukeudut Jedi-mestarin kaapuun, etkä kiinnitä vähäisintäkään huomiota ulkonäköös.
Oot heikko yksilö, jota muuta ihmiset käyttää vaan ponnistuslautana kohottaakseen omia pisteitään.

Urheilulla ja pukeutumisel saa jo paljo pisteitä, mut nekään ei auta, ellet pysty muuttaa asennettas.

Eräässä elämänvaiheessani tajusin olevani perseestä, ensin vajosin itsesääliin, sit aikuistuin ja aloin miettiä mitä teen väärin. Aloin miettiä kaikki niitä asioita joita must oltii sanottu ja miks ne sano. En heti ajatellu et nei ei vaa pysty diilaa mun täydellisyyttä ja on kateellisiii. Nielin ylpeyteni ja tajusin miks ihmisii oksettaa mun läsnäolo, muutuin täysin ja sitä poikaa ei enää ole. Nää ihmiset huomas sen ja yhtäkkii niiden asennoituminen mua kohtaan muuttu.

Ennen kaikki nauro mulle, nyt mä nauran kaikille.

u mad?

PS. fuck u hard cunts ketkä luulette et ainut tapa päästä kiusaamisest eroo on vetää koko maailmaa turpaa ja käydä vakivaltaseks. Sitä Hitler teki. Se ei päässy taidekouluu ja päätti kostaa antamal ilmasii suihkui kaikille vähemmistöille.
Sure sitä sen jälkee toteltii, mut ei vissii kovin moni siit oikeesti pitäny.
Olkaa sick cunt. Kukaa ei haluu vittuilla sick cunteille, koska ne on niin mukavii ihmisii

Peli: Bully

Alusta: PC (saatavilla PS2, Xbox 360, Wii)

Bully palauttaa minut ajassa kovin kaukaiselta tuntuvalle yläasteelle ja omiin teinivuosien ongelmiin. Tietenkään emme voi verrata jenkkilän vastaavaa suomen koululaitoksen toimintamalliin ja nuorten asenteisiin. Vaikka minun aikana yläasteella tai lukiossa ei ollut varsinaisia sosiaaliluokkia yhtä räikeästi esillä kuin jenkkilässä, ovat ne silti olemassa. On tiettyjä perusryhmittymiä kuten nörtit, uskovaiset ja normaalit joihin kuuluu myös rikkaampien perheiden lapset. Näiden lisäksi on pienempiä alakulttuureja kuten hopparit, rokkarit, hevarit, gootit, hipit ja muut joita normit, nörtit ja etenkin uskovaiset karttavat. On myös huomioitava että jokaisen luokittelemani porukan sisällä on niitä kovia jätkiä/tyttöjä, kiusaajia, kiusattuja, pikkuhu*ria, kilttejä, fiksuja ja suurimmalta osin porukkaa jotka eivät erotu edukseen tai haitakseen. Edellä mainittu jaottelu päti karkeasti ottaen omiin yläaste/lukiokokemuksiin. Täytyypä tässä vielä mainita että lukio oli kohtuullisen kiva paikka ja nuorista oli jo hioutunut pahimmat särmät pois ja koululaitoksena se oli yläasteen lähes vankilamaisiin oloihin verrattuna taivas. Eli toisinsanoen en oikein viihtynyt yläasteella ja olin muutenkin vähän sellainen joukkoon sopimaton kummajainen joka lainasi tyylinsä ainakin kahdesta sen ajan voimakkaasta nuorisokulttuurista nimittäin hoppareista ja gooteista pistäen ripauksen balck metallia seuraan. Eli olin enemmän tai vähemmän ulkopuolinen kaikesta. Toisaalta en ollut kiusattu ja ne harvat kaverit joita sain ovat kuolleita lukuunottamatta vieläkin kavereita.

Äsken kuvailemani koulukokemus ei kovinkaan paljoa poikkea Bullyn maailmankuvasta. Tietenkin kivitähden pelit ovat aina tietyllä tavalla häiriintyneitä ja väliin meinasi itselläkin moraalin ääni soimata pelintekijöitä kunnes muistin että samanlaisia pösilönkonsteja ja pienimuotoisia naisseikkailuja mekin harrastettiin. Näin aikuisen silmin sen ikäiset tuntuvat lapsilta ja helposti unohtuu se mitä itse on tehnyt samassa iässä. Pelin päähahmo on useammasta koulusta erotettu ongelmanuori joka paiskataan vanhempiensa toimesta uuteen opinahjoon. Hahmon alku ei tunnu lupaavalta, mutta ajan päälle häntä oppii rakatamaan ja kovaa kuorta ymmärtämään. Oikeastaan kivitähden peliksi päähahmo on hyvä tyyppi vaikka hänen toimintatapansa hyvän saavuttamiseksi ovatkin väliin arveluttavaa laatua. Pelihahmo myös kokee pelin aikana eräänlaisen kasvutarinan joka on harvinaista herkkua pelimaailmassa. Juoni kulkee jouhevasti ja tapahtumaketjut ovat hyvin käsikirjoitettua laatutyötä. Vaikkakin on pakko myöntää ettei minua enää kiinnosta niin kamalan paljoa teinien ongelmat ja niiden ratkaiseminen. Myös Sons of anarchyn tuotantokausien yhtaikainen katsominen veivät juonesta terävimmän särmän, ei pitäisi katsoa ikinä hyvää sarjaa ja sen jälkeen pelata.

Pelityyppi on eräänlainen ohjailtu hiekkalaatikko ja verrokkina voitaneen pitää rokkitähtien muita julkaisuja (GTA). Peli ei ole GTA- sarjaan verrattaessa yhtä rötöstelyhenkinen, vaikkakin samoja elementtejä on kiltimmässä muodossa havaittavissa. Esimerkiksi tyttöjä tai halutessaan poikia pusuttelemalla saa lisää energiaa, maailmassa on paljon lisätekemistä pääjuonen ohessa ja väkivallatakaan ei vältytä. Viimeksi mainittu tosin on aika kasuaalitavaraa verrattuna moniin muihin hiekkalaatikoihin. Pelin hahmoista osa on vähintäänkin hyvällä tavalla huonoa materiaalia kuten oppilaista Cary joka pitää toisten oppilaiden kiduttamisesta, Rokkinanen Lola puolestaan haluaa olla kaikkien kaa sillee. Opettajakuntakaan ei selviä täysin puhtain paperein sillä joukosta löytyy hemaiseva ja ehkä koulumaailmaan turhan seksikäs taideopettaja joka on poikaoppilaiden märkä uni. Englanninopettajalla on paha juomisongelma ja liikunnanopettaja on viiksekäs möhömahainen pervo joka käskee päähenkilön poimimaan tyttöjen asuntolasta hänelle useamman parin stringejä eräässä tehtävässä. Voimme vain kuvitella mitä hän niillä noin 15-16 vuotiaiden pikkupöksyillä tekee iltojensa iloksi.

Graafinen anti ei ole parasta mahdollista näkemääni näinkin tuoreehkoksi pc-julkaisuksi mutta siihen suurin syyllinen löytynee Bullyn alkuperastä, nimittäin alunperin tämä on pyörinyt kakkospleikan sisällä. Musiikki puolestaan on yksioikoisuudestaan huolimatta yllättävän osuvaa ja sopii päähenkilön teinihopparimaiseen tunnelmaan kuin nyrkki silmään. Ääninäyttely on myös hoidettu uskottavalla antaumuksella ja taustähälytkin antavat riittävästi siellä olemisen tunnetta.

Suurimmat moitteet tulevat lähinnä pelin ohjattavuudesta. Nimittäin en saanut millään värkättyä itselleni täysin mieleistä näppäinyhdistelmää. Tämä haittasi erityisesti oppiaineminitehtävissä joissa oli reaktionopeus tarpeen. On niin kovin hankala reakoida jos sormi ei löydä oikeaa näppäintä sekunnissa parissa. Liikkuminen oli yllättävän rasittvaa sillä skedellä ja veivarilla liikkumiseen tarvittiin samanlaista vemputusta kuin kasipittisen nindenton urheilupeleissä. Nyt tätä kirjoittaessa loppurutistuksen jäljiltä tuntuu siltä että pikkurilli ja keskisormi eläisivat omaa muusta sormiperheestä irtonaista elämää. Toinen moka on samojen alueiden kierrättäminen lähes identtiseltä tuntuvissa tehtävissä ja muutenkin alue on ravaamismäärään verrattuna yllättävän pieni.

Olen yleensä suorittanut kaikki rokkitähden pelit 100% läpäisyllä, mutta tämä teos jäi 72,43 %. Nimittäin en oikeasti tiedä että mitä hittoa pitäisi tehdä jotta se 100% tulisi täyteen ja pääjuonen läpäisyn jälkeen en enää aio palata etsimään neulaa heinäsuovasta näpytysrullalaudalla. Vaikka en saanutkaan 100 täyteen, täytyy silti sanoa että pelissä on tällaiseksi teokseksi todella paljon pelattavaa ja minullakin meni noin 20 tuntia päästäkseni siihen pisteeseen että voin siitä jotakin kirjoittaa.

Lopuksi voisin todeta että teos on ihan mukiinmenevä pelipäivällinen jossa ei ole mitään todella hälyttävää vikaa ja se voi tuoda vanhemmille tunnelmapelaajille mieleen omat hyvät ja pahat yläastemuistot. Toivoisin tälle hiukan parempaa jatkoosaa, mutta ehkä rokkitähdet ovat jättäneet tämän ainutkertaiseksi kokemukseksi ja keskittyvät muihin kuuluisempiin peleihinsä joista on poikinut sarjoja.

Arvosana:
8 ja puoli olis varmaan aika oikea arvio. (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Kovaan koulumaailmaan sijoittuva hiekkalaatikko jota on kiva pelata, tosin sormet rasittuvat skeitatessa.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

PSYKKIS-TEATTERIN kohunäytelmä pahoinvointiyhteiskunnasta:

> > > HIMO KIUSATA

- nyt nähtävillä videotallenteena internetissä!

"Te pakotatte mut jatkuvasti opettelemaan miten turruttaa miljoonia eri kiusaamisen muotoja ja hyväksyä ne osaksi mun arkipäivää - niin ku herätyskellon joka aamuinen pirinä.... Siis sellainen lapsi, joka tällaisessa yhteiskunnassa kykenee enää selvittämään, että mikä täällä on vilpitöntä vitsiä ja mikä taas oikeesti loukkaa, ni se kuuluu pukea sukkahousuihin ja lähettää Marvelin sarjakuviin - siellä sillä vois olla ees joku, joka sitä saattais ehkä viel ymmärtää."

KATSO VIDEO TÄÄLTÄ:
http://psykkis.webs.com/himokiusata.htm



Muistutamme tallenteen katsojaa siitä tosiasiasta, että videointi syö teatterinäyttämölle valmistetusta teoksesta usein sen sisältämän taiteen lähes kokonaan ja etenkin jos/ kun näytelmän muoto ja sen koskettavuus perustuu yksinomaan esiintyjiensä rehellisyyteen, sekä vilpittömään kohtaamiseen yleisössä olevien ikäistensä nuorten kanssa - kuten tässä. Koska tämä ei kuitenkaan vie pois sitä asiapohjaista merkittävyyttä, minkä kyseisen näytelmätekstimme sanoma sisältää, pidämme tärkeänä julkaista esityksemme videona internetissä. Koulukiusaaminen on koko kansan sairaus ja tyypiltään tuo sairaus on valitettavasti jatkuvasti paheneva - jollei siihen puututa laajemman yhteisön taholta. Huomioiden sen todellisuuden, mihin koulukiusaamiseen liittyvät teot ovat yhteiskunnassamme jo johtaneet, pidämme erityisen tärkeänä sitä, että ihan jokainen yli 13-vuotias katsoisi tämän esityksen - vaikka nyt sitten edes videolta!

HIMO KIUSATA - NÄYTELMÄN TAUSTAT

Psykkis-Teatteri ry:n historian viimeiseksi jäänyt näytelmäesitys niitti vuonna 2009 maassamme suurta suosiota ja sanomaltaan se sai aikaan suurta kohua, kuten myös keräsi mainetta ja kunniaa useilta teatterifestivaaleilta.

23.1.-10.12.2009 esitetty koulukiertue- ja nykyvalistustuotanto "Himo Kiusata" on neljän nuoren, entisten kiusattujen ja kiusaajien henkilökohtainen tutkimusmatka itseensä ja yhteiskuntaan, jossa kouluammuskelut ovat pesiytyneet valitettavaksi osaksi nykytodellisuuttamme.

Työryhmän pitkästä ja monipuolisesta tutkimuksesta koulukiusaamisen syvimpään olemukseen ja läpikäydystä henkilökohtaisesta prosessista löydetyn inhimillisen ymmärryksen pohjalta syntyi käsikirjoitus näytelmään, joka jokaisen tulisi nähdä ja kokea - vaikka sitten vain videolta.

Esiintyjät nostivat esiin raadollisen kuvan kiusaamisen moniulotteisesta todellisuudesta ja asettivat itsensä alttiiksi kohtaamaan rohkeasti kaiken sen, minkä maailma opetti meitä pitämään piilossa - jopa itseltämme. Ja vaikka esitys haastoikin katsojansa esittämällä elintärkeät kysymyksensä sille häikäilemättömän suoraan, ei se kuitenkaan asettunut katsojaa paremmaksi. Näyttämökuva muodostuikin lopulta todellisuutemme peiliksi, josta jokaisen oli helppo tunnistaa itsensä - mikäli siihen peiliin suinkin vain uskaltautui katsomaan. Tämä uhkarohkeus kuitenkin palkittiin, sillä nöyrämielinen kykenee löytämään esityksestä myös ratkaisun aikakautemme kiperimpään kysymykseen: miten kiusaaminen saadaan ihan oikeasti loppumaan?

"Lyödäkö ois pitäny? En mä oo yhtä tyhmä ku joku noista. Ei väkivalta oo muuta ku idiooteille patentoitua paskaa! Kuka muka haluu lähelleen sellasii pelokkaita frendejä, jotka ei pysty muuhun, ku komppaamaan sua se TYPERÄ virne naamalla? Tai nuolemaan sun persettä, joka on muutenki tarpeeks hellänä siitä, että helvetin tärkeen REM-unen tilalla joudut kestämään pakkohomoilevaa paskaa omatuntoas? Mun älykkyys riittää kyllä keksimään muitakin keinoja!"

Aiheensa vakavuuden vuoksi "Himo Kiusata" -näytelmää ei kiertueensa aikana esitetty alle 13 vuotiaille. Vaikka esitys ei itsessään sisälläkään mitään, mikä ei olisi ollut lukuisten sitä nuorempienkin nähtävillä ihan oikeassa reaalimaailmassa, niin Psykkis-Teatteri kieltäytyi tällä ikärajalla kantamasta vastuuta todellisuutemme paljastamisesta sellaisille lapsille, jotka onnekseen ovat sen ulkopuolella vielä saaneet turvallisesti pitäytyä. Kaikkea ei tarvitse tietää, ellei siitä ole jo valheita ehtinyt kuulla < ja tuohon tarpeeseen tämä esitys juuri on valmistettu: totuuden paljastamiseen koulukiusaamisen syvimmästä olemuksesta - siitä, mistä muut asiassa ovat aikaisemmin uskaltaneet vain vaieta.

Näytelmän käsikirjoituksen, kuten myös muun "Himo Kiusata" -tuotantoon liittyvän runsaan materiaalipaketin tästä Psykkis-Teatterin koulukiusaamista käsitelleestä tutkimuksesta voi pyytää itselleen sähköpostitse, osoitteesta: psykkis-teatteri@hotmail.com.

Näytelmää, sekä sen oheismateriaalia saa vapaasti lainata, levittää ja esittää ilman tekijöiden erillistä suostumusta.

"Ja totta kai! Ihmisen pitääkin olla ylpeä itsestään. Kuka helvetti sua muka muuten kantaa?... - Joka tapauksessa mä näkisin mielelläni vaihteeksi tytön voittamassa vuoden 2009 kouluammuskelija tittelin - eli jatkoon".

LISÄTIEDOT & MATERIAALIPYYNNÖT:
Maililla: psykkis-teatteri@hotmail.com
Internetistä: www.freewebs.com/psykkis

Allekirjoita adressi teatterin toiminnan jatkumiseksi: www.adressit.com/pelastapsykkis


Psykkis-Teatteri ry. oli teatteri- ja elokuvataiteen kouluttava ja kokeellinen unelmatehdas, jonka toiminta ja tuotannot oli suunnattu 15-25 -vuotiaille nuorille - rehellisesti, ilman aikuissensuuria. Psykkis-Teatterin toiminta lakkautettiin 8.8.2009 palkkausrahoituksen puutteeseen, jonka jälkeen uusia produktioita ei enää aloitettu, eikä vanhojakaan jatkettu. Ainoan poikkeuksensa tähän toi "Himo Kiusata"-tiimi, joka lakkauttamisesta huolimatta kiersi sovitun syyskiertueensa kunnialla loppuun ja saattoi tällä Psykkis-Teatterin arvoiseensa päätökseen.

Hahaha! Mä niin tykkään välillä olla ilkee<3 Välillä oikeen NAUTIN siittä kun saan kostaa ihmisille:P

Huomenna kyläilemään ♥

Ja ny iha vaa silkkaa ilkeyttäni kirjottelen tänne kaikkee paskaa ettei Jennilt ja Villelt vaa lopu lukeminen kesken =DD