Yläpuolella näkyvät oikeat vastaukset. Räystääseen kävisi väljästi tulkittuna molemmat vaihtoehdot: yleensä räystäs tippuu vain vettä, mutta pahimmassa tapauksessa koko räystäsrakennelma (tai ainakin räystäskouru) voi pudota maahan lumen painosta.
Muistisääntö siihen, mikä tippuu ja mikä putoaa on tämä: Nesteet tippuvat - kiinteät kappaleet putoavat.
Tippua
Tarkemmin sanottuna tippuminen on nesteen putoilua tippoina tai pisaroina. Esimerkiksi: Hanasta tippui vettä. Haavasta tippuu verta. Uurasti niin, että hiki tippui. Vettä tippuvat vaatteet. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat veri ja räystäs (vesi).
Tippumista voidaan käyttää joissakin tapauksissa muustakin kuin nesteestä. Lähinnä silloin, kun pienet kappaleet putoilevat tai varisevat. Esimerkiksi: Katosta tippui rappausta. Ylikypsät marjat olivat tippuneet itsekseen maahan. Tämän tyyppisiä tapauksia ei kyselyssä esiintynyt.
Kolmas tippumisen käyttötapa on kuvaannollinen. Sitä käytetään lähinnä rennommassa kielessä merkityksessä herua tai tihkua. Esimerkiksi: Tietoja tippui vähitellen. Häneltä ei tippunut keräykseen senttiäkään. Kyselyn viimeinen kysymys viikkorahasta oli esimerkki tästä. Vastausmääristä päätellen se oli kaikkein helpoin.
Pudota
Putoaminen tarkoittaa yleisesti ottaen liikkumista alaspäin (usein vapaasti painovoiman vaikutuksesta). Esimerkiksi: Kynä putosi pöydältä. Lehdet putoavat puista. Villen housut putosivat. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat leipä, lentokone ja vasara. Tuloksista on mielenkiintoista huomata, että mitä raskaammasta esineestä oli kyse, sitä useampi oli veikannut putoamista. Oikeilla jäljillä tavallaan.
Toinen merkitys putoamiselle on enemmän kuvaannollinen. Putoaminen tarkoittaa alempaan arvoasemaan joutumista. Esimerkiksi: Yhtye putosi listalta. Sarjan kakkonen putosi jo ensimmäisessä karsinnassa. Kyselyssä tähän ryhmään kuului joukkue.
Kuvaannollisuutta on myös näissä ilmaisuissa: Pudota kärryiltä. Tekstistä on pudonnut pari sanaa pois.
Kolmas merkitys putoamiselle on lämpötilan, lukumäärän tai muun arvon väheneminen. Esimerkiksi: Kävijämäärät ovat pudonneet puoleen viime vuodesta. Lämpötila putosi viime yönä alle nollaan. Monissa tapauksissa parempikin vaihtoehto löytyy (kävijämäärät ovat pienentyneet tai laskeneet, lämpötila laski). Kyselyssä tähän ryhmään kuului paino.
Eikö nesteet sitte voi muka pudota? Mulla ainaki on pudonnu kokis lattialle.
Nestemäisten aineiden nimiä käytetään myös annosten ja pakkausten niminä: purkki maitoa on maito ja kupillinen kahvia on kahvi. Niinpä esimerkiksi keittimessä kahvi tippuu, mutta jos lehteä lukiessa vahingossa tönäisee täyden kupin pöydän reunalta, silloin kahvi putoaa.
Ja isä meni Ruotsiin Äiti lensi Thaimaaseen Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Tällä kertaa kahvia väärään kurkkuun hörppää papin sijaan äidinkielenopettaja. Positiivista on tietysti se, että yli puolet sentään ovat tienneet (luntanneet tai arvanneet) oikean vastauksen. Hyvä!
Mielenkiintoista olisi kuulla, millä perusteella loput ovat valinneet taivutusmuodon ”Thaimaaseen”. Siksikö, koska se kuulostaa hyvältä, vai siksi, koska ovat kuulleet jonkun sanovan niin?
Perusmuodot Thaimaa ja taivas ovat erilaiset. Thaimaa loppuu pitkään vokaaliin, kuten esimerkiksi puu, kuu ja suu. Ethän sano puuseen, kuuseen tai suuseen? Taivas-sanan kaltaisia ovat keihäs, oinas ja hammas jotka taipuvat siis keihääseen, oinaaseen ja hampaaseen. Veikkaan, että osaat taivuttaa hampaan, vaikka siinä vaihtuukin konsonantti. Mikä siis Thaimaassa on niin vaikeaa?
Yksi apu Thaimaan taivuttamiseen on loppuosan hahmottaminen maaksi eli valtioksi. Samalla tavalla taipuu toinenkin eksoottinen maa-loppuinen maan nimi: Swazimaa – Swazimaahan. Swazimaa-nimen hahmotusta ehkä auttaa sen kolmitavuisuus. Maa-tavulle tulee puheessa luonnostaan sivupaino toisin kuin kaksitavuisessa Thaimaa-sanassa. Toisaalta kaikki valtioiden nimethän eivät suomen kielessä taivu näin. Mennään Ranskaan tai Venäjälle, Viroon tai Kyprokselle.
Pelkäksi maa-alueeksi ajatteleminen ei vielä välttämättä kerro taivutusmuotoa, tai se voi jopa johtaa harhaan. Sanotaanhan Ahvenanmaasta, että mennään Ahvenanmaalle ja Pohjanmaasta, että Pohjanmaalle, ja se on ihan oikein taivutettu. Edellä mainituissa tapauksissa vaihdetaan vain maakuntaa, mutta joskus käytetään myös ilmaisuja Tanskanmaalle, Saksanmaalle jne. Jotkut saattavat muistaa myös paikan nimeltä Ambomaa. Sen hallinnollinen asema on vaihdellut, mutta taivutus on vakiintunut muotoon Ambomaalle.
Myöskään maa-loppuisiin vesistöjen nimiin Thaimaata ei kannata sekoittaa. Miksei? Siksi, koska Saimaa taipuu Saimaaseen ja Vantaa Vantaaseen. Vesistöpohjaisista paikannimistä käytetään kuitenkin yleisemmin ulkopaikallissijoja, kuten silloin kun mennään soutelemaan Saimaalle, muutetaan Vantaalle tai kaadutaan Kollaalla. Enemmän kuin paikan tai alueen maantieteellinen tai hallinnollinen laatu, taivutusta saattaa kuitenkin sekoittaa nimenomaan tavujen määrä.
Vaikka Thaimaaseen-addressi onkin tunnetun nettikirjoittajan laatima pila, monet tuntuvat käyttävän kyseistä taivutusmuotoa ihan vakavissaan. Tiettävästi mitään myönnytyksiä ei ole Kielitoimistolta tai opettajilta kuitenkaan herunut. Hyvä näin. Ei tehdä Thaimaasta poikkeusta jo muutenkin poikkeuksia täynnä olevaan suomen kieleen.
Luin äskettäin iteratiivisista yhdyssanoista. Iteratiivisia yhdyssanoja eli toistoyhdyssanoja ovat esimerkiksi nämä tuoreet ja ärsyttävät kotikoti, ruokaruoka, lomaloma ja kirjakirja. Toiston tarkoituksena on joko painottaa tai määritellä sanaa: kotikoti tarkoittaa lapsuudenkotia – ei opiskelijaboksia, ruokaruoka on itse valmistettua tai ainakin terveellisempää kuin pikaruoka, lomaloma on vapaa-aikaa ilman mitään normaaleja askareita ja kirjakirja tarkoittaa fyysisesti selailtavaa kirjaa erotuksena näytöltä luettavista kirjoista.
Korkkikorkki kertoo jo paremmin, mistä on kyse. Se on siis perinteinen korkista valmistettu korkki. Yleensähän korkit ovat muovia tai metallia. Alkuperäisen valmistusmateriaalin nimi vain on muodostunut yleisnimitykseksi.
Vanhoja ja melko yleisiä toistoyhdyssanoja ovat pikapikaa ja peräperää. Selkeästi genetiivialkuisissa toistoyhdyssanoissa taipuu alkuosa enemmän tai vähemmän: hienonhieno, uudenuusi, pienenpieni. Leikkeleet kuitenkin jostain syystä ovat ohuen ohuet, eivätkä ohuenohuet…
Toistoyhdyssana eli iteratiivinen yhdyssana on yhdyssanatyyppi, jossa sama sana esiintyy kahdesti. Sanat ovat yleensä epämuodollisia, mahdollisesti leikillisiäkin. Ne korostavat kyseisen sanan tarkoitteen tyypillisyyttä tai ominaisuuden suurta astetta, kuten genetiivialkuiset adjektiivit.
Sama sana voi kyllä esiintyä kahdesti muissakin kuin iteratiivisissa yhdyssanoissa, mutta siitä en löytänyt mitään mainintaa. Ehkä en osaa käyttää Googlea tarpeeksi tehokkaasti tai sitten aiheesta ei vain ole kirjoitettu nettiin mitään.
Nämä äskeiseen määritelmään sopimattomat sanat ovat yleensä kaikkea muuta kuin leikillisiä tai epämuodollisia. Tarkoitan siis sanoja kuten päiväkerhopäivä, maksukehotusmaksu, koripallokori ja Tiemestarintie. Useimmiten sama sana on yhdyssanan alussa ja lopussa. Erona edellä käsiteltyihin toistoyhdyssanoihin, näissä toistuva sana ei aina samalla tavalla määrittele tai korosta. Toinen merkittävä ero on se, että samojen sanojen välissä on yksi tai useampia muita sanoja: junalauttatavarajuna. Pitemmissä yhdyssanoissa toistuva sana voi käytännössä sijaita myös muiden sanojen välissä: palokuntapoikatyötoimikunta.
Selkeästi oma ryhmänsä tämän tyyppisistä yhdyssanoista on yhdysnumeraalit. Niitä löytyy loputon määrä. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: kuusikymmentäkuusi, kolmesataakolmekym-
mentäkolme, kaksikymmentätuhattaviisisataakaksikymmentäkaksi. Numeraalit jätän äärettömyytensä vuoksi jatkossa tarkastelun ulkopuolelle.
Toinen erottuva ryhmä on erisnimet kuten Tiemestarintie ja Mäkipellonmäki. Mäkelänmäki lienee jotain näiden kahden tyypin välimaastosta. Varsinkin paikannimissä alkuosa, joka voi olla myös yhdyssana, tuntuu olevan usein genetiivimuotoinen, joten se tavallaan määrittelee loppuosaa.
Olen kiinnostunut keräämään lisää esimerkkejä. Jos olet törmännyt edellistenkaltaisiin paikan tai tien nimiin, kirjoita havaintosi kommenttiin. Myös muita toistuvaosaisia yhdyssanoja (nimitys on omakeksimä) saa kirjoitella!
Nyt tiedän, mistä ne välilyönnit sinne ennen kysymys- ja huutomerkkejä ovat tulleet. Ne ovat karanneet lukujen ja lyhenteiden välistä.
Esim. 1
”Tuu meille tänään !”
”Joo ! Mut mistä mä saan kyydin ? En viittis kävellä 12km.”
”Tuu bussilla ! Se ei maksa ku jotai 4e !”
”Maksaa se kyl 8e, ku oon yli 16v.”
Esim. 2
”Ostin uuden kiintolevyn eilen !”
”Kuinka ison ?”
”2TB. Sain vakioasiakkaana 10% alennusta hinnasta.”
Jälkimmäinen esimerkki vihjaa välien katoamisen mahdolliseen syylliseen. Varsinkin tekniikkapainotteisissa, usein englanninkielisissä teksteissä sekä mainoksissa näkee käytettävän lyhennettä ilman väliä. Se on kuitenkin suositusten ja standardien vastaista.
Tietyissä maissa rahayksiköt ilmoitetaan tähän tapaan: $50
En jaksa uskoa, että pelkästään se olisi vaikuttanut välilyönnin katoamiseen suomestakin. Samallahan olisi euromerkkikin siirtynyt (€50).
Yksi vaikuttava seikka voi olla tuotteiden mallinimet, kuten Canon EOS 1000D ja BMW 540i. Ne liittyvät läheisesti markkinointiin ja sitä kautta mainontaan. Ehkä mainonnassa on tärkeintä, että juttu näyttää hyvältä; kieliopin ollessa toissijainen asia.
Suurin osa tietokoneohjelmista osaa käyttää väliä ihan oikein, mutta Google tarjoaa useimmiten ensimmäisenä väärin kirjoitettua vaihtoehtoa vaikkapa erikokoisia kiintolevyjä ja muistikortteja haettaessa. Tämä kuitenkin johtuu siitä, että ihmiset ovat ”opettaneet” Googlelle välilyönnittömän ilmaisun. Tietokoneen ja netin syyksikään tätä asiaa ei voi täysin laittaa.
Nykyaikaisella kännykkä- ja näppäimistökulttuurilla on myös melko vaikea selittää sitä, miksi välilyönti toisista paikoista järjestelmällisesti jätetään pois, mutta toisaalle se aivan tarpeettomasti lisätään. Jos joku keksii vedenpitävän selityksen, palkitsen hänet kahvilla ja viinerillä jollakin 24 h auki olevalla huoltoasemalla.
Kesähelteillä on vanhusten ja heikkokuntoisten syytä muistaa, että nykyään asteen merkki kirjoitetaan kiinni lukuun vain silloin, kun se esiintyy yksinään. Niinpä rullalautailijat tekevät 360° hyppyjä, kun lämmintä on 30 °C. Yksi hyvin hallussa oleva poikkeus on tuuman merkki, joka pienen kokonsa takia kirjoitetaan kiinni lukuun (42”). Poikkeuksia ovat äsken mainitun tuuman ja asteen lisäksi myös asteminuutit, astesekunnit sekä muutamat muut matemaattiset merkit, jotka merkitään ilman väliä.
Jos et ole vielä vastannut kyselyyn Mittayksiköiden lyhenteet ja niiden käyttö suomen kielessä, voit käydä vastaamassa siihen täällä: Deeveri.
Kysymysten oikeat vastaukset:
Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Eurosta voidaan käyttää lyhenteenä joko euromerkkiä tai pientä
e-kirjainta. Myös kansainvälistä valuuttatunnusta (EUR) voi käyttää, eli edellisten lisäksi 15 EUR olisi oikein. Rahayksikön lyhenteessä ei käytetä pistettä.
Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Metrin lyhenne on pieni m-kirjain. Mittayksikön lyhenteessä
ei käytetä pistettä.
Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Vuoden lyhenne on ei-matemaattisessa käytössä yleensä
pieni v-kirjain. Jos käytetään a-kirjainta, olisi se aina selitettävä, jottei lyhennettä sekoitettaisi aarin tunnukseen. Pisteetön lyhenne v tarkoittaa vuotta ajan mittayksikkönä ajan kestoa (ei vuosilukua) ilmaistaessa.
Perustelut: Yhdyssanojen osana esiintyvää -vuotias-sanaa ei voi järkevästi lyhentää, eikä lyhentämiselle yleensä ole todellista tarvetta. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas kuitenkin mainitsee ilmaukselle "50-vuotias" lyhenteen 50-v.
Perustelut: Järjestysluku, välilyönti, lyhenne. Piste luvun perässä muuttaa luvun järjestysluvuksi (3 = kolme, 3. = kolmas). Koska kolmas luokka ei ole yhdyssana, käytetään luonnollisesti välilyöntiä. (Kolmasluokkalainen, joka on yhdyssana, vaatisi väliviivan: 3.-luokkalainen.) Luokka lyhentyy keskeltä ja lopusta. Perinteisesti niissä tapauksissa, joissa sanaa on lyhennetty lopusta, käytetään pistettä. Poikkeuksena ovat kuitenkin mittayksiköt. On vähän tulkinnanvarainen asia, voidaanko luokka katsoa mittayksiköksi. Joka kodin suomen kielen opas sallii liberaalisti myös pisteettömän lyhenteen "lk". Se kuitenkin on käytössä myös erikoisalan lyhenteenä sanasta lautakunta, joten varmempaa on käyttää pisteellistä lyhennettä.
Netissä kiertää juttuja liittyen kirjainjärjestykseen. Väitetyn alkuperäisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sanojen kirjainten järjestyksellä ei ole lukemisen kannalta merkitystä, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikeilla paikoillaan.
Kommentoin asiaa blogikirjoituksessani Kärtynisejjjarises ja lettuvuuas
-> Deeveri
Tutkimuksen tuloksista kerrotaan tiivistettynä näin:
According to a research at Cambridge University, it doesn't matter in what order the letters in a word are. The only important thing is that the first and last letter be in the right place. The rest can be a total mess and you can still read it without problem. This is because the human mind does not read every letter by itself, but the word as a whole.
Asiaa voi havainnollistaa automaattisella sekoitusgeneraattorilla:
Acrcinodg to a rcearseh at Cbrmdiage Ursentviiy, it dsoen't metatr in what oderr the lerttes in a word are. The only inaomtrpt thing is that the frsit and last ltteer be in the rghit pclae. The rest can be a ttaol mess and you can siltl read it whtoiut pleobrm. This is baeusce the hmaun mind does not read eervy lteetr by itlsef, but the word as a wolhe.
Eräs kirjoittaja tarttui asiaan, ja tempaisi melko suoran suomennoksen, joka kiersi pitkään Facebookissa:
"SUOMEN KIELIOPPI: Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta. Jos osasit lueka tämän, koipoi tämä stakutseesi"
Puuttumatta enää aikaisemmin käsittelemääni havaintoon tutkimustulosten soveltamisesta suomen kieleen, tässä hämmennystä herättää otsikko "suomen kielioppi". Alkuperäinen tekstihän ei ole suomea. Eikä tutkimuksella sitä paitsi ole mitään tekemistä kieliopin kanssa, vaan oikeinkirjoituksen!
Sen sijaan suomen kieliopissa on eräs hauska piirre. Sallinette minun käyttää samaa otsikkoa.
"SUOMEN KIELIOPPI: Ilman tutkimuksia yliopiston selvää tämä on. Kielessä Suomen sanajärjestystä vaihtaa voi. Siitä kärsi ei luettavuus paljoakaan, hauskaa vaikka saattaakin olla, tällä tavalla kun kirjoittaa. Toisin kuin kielissä muissa monissa, suomessa lauseen merkitys muutu ei, vaikka paikkaa kysymyssanankin vaihtaa. Tämä onko totta? On kuitenkin sanoja tiettyjä, joiden paikoillaan täytyy olla. Ovat sellaisia monet konjunktiot esimerkiksi. Tätä statukseesi älä lisää, mutta mieleesi pistä.