IRC-Galleria

Halvalla pääsee ja onpahan yksityiskohtiakin. No ei sentään. Puukuitulevy (jota näkyy vielä päätyseinässä) on hieman epätasaista ja etenkin huokoista, joten se täytyy paperoida ennen maalausta. Paperi turpoaa eli venyy kastuessaan ja vastaavasti kutistuu kuivuessaan. Tuntuu toimivan ihan hyvin vaikka ekaa kertaa kokeilenkin. Pinnasta tulee sileä ja peittää myös ruuvinreiät täysin näkymättömiin.

Onhan tuossa hommaa, mutta niin on myös kipsilevyn tasoittamisessa ja hiomisessa. Toisaalta tässä ei synny pölyä kun ei tartte hioa. Varmaan lähiaikoina pääsee vihdoin maalaamaan. Projekti on edennyt vähän hitaasti, sillä Arttu menee kasin ja ysin välissä nukkumaan, joten aikaa iltaisin on tunnista kahteen. Lisäksi ollut viikonloppuisin muutakin puuhaa.

Kai se on hyvää kamaa, mutta vihaan sen tursottelua. Oli hieno fiilis kun revin mönjää pois hiuksista. Olis varmaan pitäny käyttää jotain lakkia.

Nyt on kuiteski katossa yks kerros eristettä. Seuraava kerros onkin sitä kipsilevyllä pinnoitettua. Tarttis vaan jonkun avustajan, jotta 60x240 cm levyt saa nostettua kattoon ja ruuvattua kiinni...

Oheinen lämpökamerakuva on viime talvella. Ulkona ei tainnut olla tuona päivänä erityisen kylmä, mutta lattianraja tuntui menevän usein jopa pakkasen puolelle. Purettuani lattian tilanne oli kyllä ihan selkeä. Lattialautojen alla ei ollut erityisen paljoa purua ja käytännössä siellä oli reilun kokoinen tunneli kylmän ullakon lattian alle. Tiivistystä ilmavirtauksia vastaan ei siis ollut.

Kävi vähän samalla tavalla kuin saunaosaston kanssa eli hommasta tuli niin perusteellinen kuin on käytännössä mahdollista. Kyllä tulee niin tiiviit rakenteet ettei takuulla tule vetoa! Kuvassa näkyvä ruskea ilmansulkupaperi on avainasemassa. Saumat luonnollisesti limitetään riittävästi ja teipataan kiinni. Paperia on lattian alla ja seinässä näkyvien lautojen takana.

Seinässä näkyy lautoja. Rakenne on melko perinteinen - moni muu ehkä olisi valinnut vähän helpomman tavan ja laittanut seinään kipsilevyä, mutta ajattelin jatkaa samaa rakennustapaa kuin talossa on alunperin käytetty. Kipsilevyt, höyrynsulkumuovit ja lasivillat eivät kuulu tänne. Sen sijaan seinään tulee huokoista puukuitulevyä, lautaa, ilmansulkupaperia ja selluvillaa. Selluvillassa on se mukava piirre että sen lämmönjohtavuus on puolet sahanpurusta, eli samalla paksuudella se eristää tuplasti.

Syödään nyt hieman sanoja kuitenkin. Ajattelin laittaa kattoon polyuretaanilevyä, sillä se on niin paljon helpommin asennettava, vielä vähän paremmin eristävä ja lisäksi ei päästä kosteutta läpi. Kattoruoteiden välinen tila on vähän haastava tuulettaa ja esim selluvillalla rakenne menisi tosi vaikeaksi. Urtsin pinnassa on liimattuna kipsilevy :p

On se niin kiva korjata edellisten asukkaiden remontointeja. Eivät ilmeisesti ole perehtyneet aiheeseen ollenkaan vaan ovat vaan tehneet.

Taisin blogata jo vähän aikaisemmin yläkerran halliin tehdystä parin neliön laajennusmontusta. Aloin purkamaan sitä tänään ja löytyi mm.

• Puhelinpiuhojen kytkentärasia seinän sisästä. Olenkin etsinyt sitä.
• Jätesäkeistä tehty höyrynsulku
• Sentin paksusta paneelista tehdyt koolaukset
• Lasivillaa mikä oli paikoitellen ihan harmaata kun ilmavirta on tuonut ulkoilmasta nokea ja siitepölyä. Ilmankos oli vähän vedon tunnetta.
• Ihan päin persettä tehty katon eristys
• Ja edellisestä johtuen homeisia bitumipapereita ja lautoja

Suuri osa kosteusvaurioista johtuu siitä että rakentajat tai remontoijat eivät tajua miten kosteus käyttäytyy. Diffuusion seurauksena vesihöyryn osapaine pyrkii tasoittumaan, eli kosteus siirtyy sinne missä on kuivempaa. Lisäksi konvektio (ilmavirta) kuljettaa kosteutta kohti pienempää ilmanpainetta.

Edellä mainitut seikat eivät ole kuitenkaan niin oleellisia kuin ilman suhteellinen kosteus ja kastepiste. Ilman jäähtyessä suhteellinen kosteus kasvaa, ja sen saavuttaessa 100% alkaa höyry tiivistymään pisaroiksi. Syksyisin peltojen tai joen yllä oleva usvakerros johtuu juuri tuosta. Kun ilma alkaa illalla äkisti kylmenemään (pilvetön taivas josta seuraa että lämpö säteilee avaruuteen), nousee suhteellinen kosteus kastepisteeseen ja pisaroituu sumuksi.

Miten tuo sitten liittyy rakentamiseen... Talon sisällä on aina kosteutta, joka on peräisin asukkaiden hengityksestä, saunomisesta, tiskikoneesta, kahvinkeittimestä jne. Diffuusion (ja toisinaan konvektion) seurauksena se siirtyy jotain reittiä talosta ulos. Jos reitti on poistoilmavaihtokanava, on homma ihan ok. Kaikki kosteus ei kuitenkaan mene ilmanvaihtokanavaan vaan rakenteiden läpi kohti ulkoilman pienempää kosteutta. Jos ulkona on kylmä, ovat eristeet sisältä lämpimiä, keskeltä vähän viileämpiä ja ulko-osastaan ulkoilman lämpöisiä. Kosteuden kulkiessa eristeen läpi, kasvaa suhteellinen kosteus ja jossain kohdin tulee kastepiste vastaan ja vesihöry tiivistyy. Eriste tai rakenne kastuu.

Jotta kosteus ei jäisi rakenteisiin, täytyisi seinän/katon olla sisältä tiivis ja ulkoa harva. Eli estetään kosteuden eteneminen, mutta jos se kuitenkin etenee niin ainakin se pääsee haihtumaan. Lasivillatalot on vuorattu sisäpuolelta höyrynsululla (muovikelmulla), sillä villa ei kestä kosteuden tiivistymistä käytännössä yhtään. Sahanpuru tai selluvilla on sen sijaan ns. hygroskooppinen materiaali, joka pystyy sitomaan vettä kohtuullisen suuria määriä kuitenkaan kastumatta.

Tulipas selostus. Kuvassa näkyvä home on vinossa katto-osuudessa, joka oli eristetty lasivillalla. Kosteus pääsi villan läpi katon laudotukseen ja tiivistyi siihen. Kosteudella ei edes ollut mitään reittiä ulos, sillä päällä on kattohuopaa ja peltikatto. Villa oli lisäksi ihan kiinni katossa, eli viimeinenkin ilmavirran mahdollisuus oli poistettu.

Nyt täytyy vielä keksiä toimiva rakenne tuohon... :)

Nimittäin...

"Lämmitysverkoston putket liitetään maalämpöpumppuun joko kudosletkulla (patteriverkosto)
tai kiinteällä putkistolla (lattialämmitysverkosto). Liitoksella estetään äänen kulkeutuminen
verkostoon."

Ja asentaja ei tietenkään käyttänyt kudosletkua vaikka lämpöpumpun ohjeissa niin sanotaan. Datailuhuoneessani kuuluu uskomattoman rasittava ulina. Vaikka onkin tosi hiljainen - ehkä samaa luokkaa kuin todella hiljaiseksi tunkattu tietokoneeni, niin silti sellainen muutaman sadan hertzin ulina käy korpeemaan. Kyseessä on lämpöjohtopumppu joka kierrättää vodaa pattereissa. Itse lämpöpumpun kompura pitää huomattavasti kovempaa mökää käydessään, mutta se ei kuulu kellarin yläpuolelle.

Pääsee TAAAAAAS reklamoimaan. Voi vttu. Miksei kukaan voi tehä kerralla kunnolla ja oikein...

Edit: Kytkin pitkästä aikaa mikrofonin koneeseen samplatakseni möykkää. Aika hyvin meni arvaus taajuudesta.. hyvinkin tarkkaan 300Hz. Näkyy oheisessa spektrogrammissa vaakasuorana viivana. Kuvassa on älyttömästi tietokoneen hurinaa, telkkarin möykkää ja rahinaa kun liikuttelin mikrofonia ympäri huonetta. Silti ääni on ihan selkeä.

Edit2: Tossa vielä sample (toinen kuin spektrogrammissa) jota on vähän filtteröity jotta tietokoneen humina olisi hiljasempi: http://tuner.bdb.fi/moottorin_aani.mp3

.. sitä jonka tilavuus oli neljä kuutiota ja ainevahvuus 4mm (terästä).

Rälläkän laikkoja kului melkein kymmenen, puukkosahan teriä kuusi. Ainoo vaan että ei tullut valmista. Noin puolet on purettu, joskin loppu on vähän helpompaa. Pitäis lauantaihin mennessä saada rotisko purettua ja toimitettua sorttiasemalle. Terästä on öbaut puoli tonnia ja muuta rojua (lähinnä polyuretaanieristettä) melkosesti.

Jos joku haluaa tulla huomenna jeesaamaan niin saa ilmoittautua! Tarjolla on saunaa ja kaljaa.

Kelattiin että pitäisköhä mennä saunaan.

Lähetin sellaista putkifirmaan. Oon niin kypsä...

Asensivat meille kesällä uudet patteriventtiilit ja termostaatit. Muuten hyvä, mutta mitään hyvää ei ole. Kundit asensivat vääränmalliset patteriventtiilit, josta seuraa että termostaatti on pystysuorassa syöttövesiputken yläpuolella. Kun lämmönsäädin alkaa syöttää verkostoon lämmintä vettä, lämpenee myös ilma syöttövesiputken ympärillä. Lämpöhän nousee ylöspäin ja lämmittää siten termostaattia. Teknisin termein, syntyy negatiivista takaisinkytkentää.

Tästä seuraava ongelma on niinkin mitätön kuin: pattereissa kiertää vesi ainoastaan silloin kun ei tarvitse lämmittää!

Oheinen kuva on Danfossin esitteestä, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:
"Anturia valittaessa oheiset kuvat ovat avuksi. Kiintoanturi (tai irtoanturin tuntoelin) sijoitetaan siten, että se mittaa mahdollisimman hyvin todellista huonelämpötilaa."
"Irtoanturi Irtoanturia käytetään, kun kiintoanturi asennettaisiin pystysuoraan ylöspäin tai, kun
kiintoanturi asennettaisiin verhojen, huonekalujen, leveiden ikkunapenkkien peittoon tai veto harhauttaisi sitä."

Systeemi on siis asennettu ohjeiden vastaisesti .. eli ihan päin persettä.

Btw, irtoanturi tarkoittaa että tuntoelin on langan päässä eikä siinä säädettävässä mötikässä.

Ilta meni viritellessä altaaseen hana, sille putket ja vielä hajulukko + viemäriputki.

Hehkutettu kupariputki on kätevän pehmeää. Sitä voi ihan käsin taivutella erilaisiin muotoihin. Rumaltahan se tietysti näyttää, mutta tässä tapauksesa sillä ei ole väliä, sillä putket jäävät seinän taakse. Siellä menee jo läjä muitakin putkia jotka täytyy naamioida sopivalla kyhäelmällä. On vesimittaria, lattialämmityksen jakotukkia jne. Putkimies olisi varmaan tuostakin hommasta laskuttanut useamman satkun ja lopputulosta olisi taas saanut kirota...

Allas on melko pieni, mutta ajateltiin että eipä sitä tartte juuri muuhun kuin partahöylän huuhtomiseen ja veden hörppimiseen. Talossa kuin kutenkin erikseen kolme vessaa, joissa on myös isommat altaat.

Viimesen viikon aikana on tullut suoritettua lähinnä nysväystä kuten pukuhuoneen lattian saumaus ja nurkkien täyttäminen silikonilla.

Purettiin broidin kanssa vanhaa neljän kuution vesivaraajaa. Pistosaha ei edennyt käytännössä ollenkaan, rälläkän laikkoja meni neljä ja puukkosahan teriä kaksi. Saatiin yksi seinämä kuudesta paloteltua ja kannettua ulos. Sen jälkeen todettiin että ei tää nyt oikein etene.

Voin lämmöllä suositella olemaan hankkimatta Bauhausin Alpha Tools -merkkisiä työkaluja. Puukkosahan "laakeroinnit" oli yhden rupeaman jälkeen niin kuluneita että ei mitään mahdollisuutta että kapistus kestäisi koko urakkaa. Täytynee käydä vuokraamassa pari kunnollista vehjettä ja hoitaa homma loppuun.

Broidi joutui feidaamaan himaan, mutta laitoin saunan tulille, sillä näytin lähinnä nuohoojalta. Siivous vähän venähti ja reilun tunnin lämpenemisen jälkeen oli kyllä mukava pätsi saunaosastolla! Lämpömittaria ei vielä ole, mutta lämpöä oli erittäin riittävästi. Kiuaskivet sihahtivat voimallisesti ja olut maistui. Ritalle ilmeisesti olisi vähempikin riittänyt. Poistui melkein samantien pesuhuoneen puolelle esittelemään punasia pakaroitaan. Kuulemma oli kuumat lauteet. Pöh sanon minä...

On nyt tullut todettua että mun puutavara on aika hötöä. Saunan vanhat kuusipaneelit eivät ole lämpöarvoltaan kovin kaksisia, mutta palavat kiukulla. Vetoa on hormissa tällä hetkellä aika sopivasti jos pesään heittää vähän isompaa pölkkyä. Paneelinpätkät vaan palaa kauhealla roihulla. Sitä pitää kuitenkin uskaltaa laittaa riittävästi.

Eilen tuli laitettua puuttuvat listat ja öljyttyä lauteet. Väri muuttui todella paljon tummemmaksi mutta lopputulos on kyllä ihan käypä. Tänään laittelin silikonia ja virittelin systeemeitä vedon rajottamiseksi.

Eka yritys: Tein kuvassa näkyvän "savupellin" joka siis on kiinteä. Pujotin sen hormiin ja vetoa kyllä oli mutta liian vähän. Paloi huonosti, savua tuli sisään ja kiukaan luukkukin meni ihan noen peittoon.

Toka yritys: En jaksanut alkaa suurentamaan reikää joten laitoin liitoshormiin mahdollisimman ison kiuaskiven. Vetoa kyllä on mutta liikaa. Palaa hillitymmin kuin perjantaina mutta silti turhan riehakkaasti.

Seuraava yritys: Joko suurennan teräslevyyn tehtyä reikää tai sitten sullon hormiin lisää kiviä tukkeeksi...

Mutta nyt saunaan.