Voi jumalauta noita kakaroita, perkele! Jos ovikelloa soittamalla ovi ei aukea, niin näiden älynväläysten mielestä se aukeaa hakkaamalla. Edes koirien haukkuminen ei hidasta näitä pikku kerjäläisiä. Se ovi ei perkele aukea, vaikka tanssisivat ripaskaa säkkijärvenpolkan tahtiin, uskosivat jo! Vaan ei, euronkuvat kieroissa silmissä kiiluen ja kuolajojo suklaatahraisesta suupielestä roikkuen yritetään tunkea ovista läpi.
Toivottavasti nuo perhanan vahingot osaa edes lukea, oveen nimittäin lähti nyt lappu
"EI VIRPOJIA KIITOS!
PS. OVI EI AUKEA PIMPOTTAMALLA, EIKÄ KOPUTTELEMALLA"
Pääsin taas valittaan niille. Hemmetti, ne tuli meidän terassin edessä olevalle pienelle lumikasalle leikkiin......
Mutta asiaan: Ava oli niin oma itsensä kun juotin sitä. 8D Ja eka kertaa koko talvilevon aikana se oli häntä pystyssä kädellä. Pää pystyssä ylväänä ja häntä korkealla - ois tullu hyvä kuva, jos ois ollu kamera siinä lähellä. Ja mikä parasta, se ei ollu ees tummana uhkailemassa. <3 Me aletaan edistyä.
Huono puoli taas oli, että se meni heti takas nukkuun...
Tunnin kestäneen kauppareissun jälkeen käet oli veressä, maidossa ja vedessä. Ja joo, kirjaimellisesti. Kivaa. xD
Siellä oli leluosastolla joku pikkupoika, joka sai hirveen itkuraivarin, kilju ihan täysiä ja huusi äidilleen. Sit myöhemmin se itki ja huusi jossain muuallakin päin kauppaa. On ne lapset niin ihania. Ei käy äitejä kateeks.
Kauhukakarat kävi illalla meän terassilla meluamassa. Onneksi isä säikäytti ne riuhtasemalla takaoven täysiä auki. Se poika oli kuulemma meinannu juosta tolppaan pahki ku lähti niin kauheeta vauhtia karkuun. >D