Mä voin kertoo itsestäni kaiken, mutta silti, sä et tiedä mitään.
Mä voin kertoo sulle minkälainen lapsuus mulla oli, ja mitä mustetahrat paperilla tuo mieleen.
Sä katsot mua silmiin, mutta et niiden taakse nää.
Kävin mammaa kattoo.. Ei kyl yhtää
pystyny itkua piättää. Onneks menin
yksi.. Nii heikkona makas siin ettei enää
oikee voinu uskoo et se on mamma..
Aina ollu semmone "vahva" jokapaikahöylä.
On vaa kyllä tosi paska fiilis, ku soitin sille
työharjottelun aikaa ku sai tietää et sil
se syöpä on.. ja lupasin mennä kattoo heti
muutaman päivän jälkee, ni nyt vasta.. ja
nii huonossa kunnossa etten välttämättä ois
ees halunnu nähä.. :'( Toivottavasti se nyt
loppujelopuksi ymmärsi että mää olin siinä..
se sano ku katto mua et "Oot iha minun tytön näköne".
Isomummoha se on, mutta tosi tärkiä ja läheisin sukulaine
ollu.<3 ärsyttäää...
Laulan sulle tämän laulun
Oo mun ystävä ja kuule
vaikka sua mä liion kuunnellutkaan en,
nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
Anna mun jatkaa
Laulan sulle tämän laulun
Vasta ensimmäistä kertaa
Mut mä toivon ettei tää oo viimeinen
Sua laimin löin ja koskaan ymmärtänyt en,
kun sydän itkee
kertosäe:
Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa
Millainen on huominen jos luokseni et enää palaa
Itseäni ainoastaan syyttää saan
Kulkija huoleton joka kiroaa luontoaan
jos haluut tietää
kertosäe
Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa
Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
kun sydän itkee