Kävin mammaa kattoo.. Ei kyl yhtää
pystyny itkua piättää. Onneks menin
yksi.. Nii heikkona makas siin ettei enää
oikee voinu uskoo et se on mamma..
Aina ollu semmone "vahva" jokapaikahöylä.
On vaa kyllä tosi paska fiilis, ku soitin sille
työharjottelun aikaa ku sai tietää et sil
se syöpä on.. ja lupasin mennä kattoo heti
muutaman päivän jälkee, ni nyt vasta.. ja
nii huonossa kunnossa etten välttämättä ois
ees halunnu nähä.. :'( Toivottavasti se nyt
loppujelopuksi ymmärsi että mää olin siinä..
se sano ku katto mua et "Oot iha minun tytön näköne".
Isomummoha se on, mutta tosi tärkiä ja läheisin sukulaine
ollu.<3 ärsyttäää...