Tuntuu niin pahalta huomata että kaikki mihin luotin olit sä vaan.
Nyt en voi kuvailla sitä tuskaa kun huomaan sun luisuvan pois,
pitäny sua ehkä itsestäänselvänä oon,
mut hei oikeesti c`moon
en ois ikinä uskoo että joudun vierest kattoo ku joku korvaa mun paikan sun elämäs.
Joka päivä melkein vieläki yhdes vietetään
mutta mitä se auttaa?
Molemmat huomaa että vaapa-ajalla sua ei enää huvita mua nähdä.
Puhut siit toisesta ihmisestä, kirjotat siit toisest ihmisest, oot sen toisen kans.
Mut nyt mä nostan päätäni, sanon ihan sama kaikelle,
oon sen opetellu pikkuhiljaa.
En pyydä apuu keltää,
en kerro kenellekkää enää mitää.
Voisin vihdoin myös lopettaa tän valittamisen,
mitä sitte vaikkei mulla oo enää ketää jolle kertoo täst paineest mun pään sisällä, huolist, murheist ja iloist..? Ihan sama.
Mä pärjään yksin ja jossen pärjää.. ...Ihan sama.. Ketä kiinnostaa,
mä oon nyt yksin.
Hyvästi sulle, sä et tätä tajua. Huomenna ehkä sut jo nään, hymyilen sulle, annan sun kertoo sun suunnitelmist, en sano mitään siitä että mulla on ikävä sua, ikävä meitä.
Tiedot
- Luokittelu
- Kaverit
- Perustettu
- 3.9.2006
- Tilastot
- Käyntejä: 122 (1.7.2008 alkaen)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Ihan samaTorstai 08.12.2011 16:13
- Luokiteltu yhteisöihin
- Sä otit ja jätit ja petit!</3 Rakkaus,
- Tosi ystävää ei korvaa mikään <3 Kaverit
« Uudemmat
-
Vanhemmat »