IRC-Galleria

Throughout the history of Islam, says journalist Bobby Ghosh, there have been two sides to jihad: one, internal, a personal struggle to be better, the other external. A small minority (most recently Osama bin Laden) has appropriated the second, using it as an excuse for deadly global violence against "the West." Ghosh suggests that, now that bin Laden's worldwide organization has fragmented, it's time to reclaim the word.

Bobby Ghosh is an Editor-at-Large at Time magazine, where he covers conflict, global affairs and the Middle East. He was the magazine's Baghdad bureau chief for five years.

Jos satuitte näkeen tai kuuleen jostain joka on nähny tänään rautatieasemalla jotain ihan vitun erikoista taphtumaa kello 06.30-11.30 välillä, esimerkiksi erittäin rytmikästä liikettä ilman musiikkia ja erittäin kohteliasta ovien avaamista ihmisille, niin saatan tietää kuka siellä on ainakin ollut liikkumassa.

Mutta ei mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin, ja toisinpäin. Ikävä kyllä onnistuimme pilaamaan ainakin yhden ihmisen päivän, ehkä jopa huomisenkin päivän, ja ties vaikka koko kuukauden, tai vaikka loppu elämän, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Toimintamme oli niin vakavaa, että tämä varttunut mies näki aiheelliseksi soittaa ja ilmoittaa siitä viranomaisille.. voin vain kuvitella mitä se henkilö siellä luurin toisessa päässä on miettynyt kun joku soittaa hänelle ja sanoo sanasta sanaan näin:

"Täällä rautatieasemalla tapahtuu jotain ihan omituista vaikka helsingissä ollaanki, tossa jotain helvetti yks huitoo käsillä ilmaan ja kaks henkee avaa saatana ovia ihmisille. Lähettäkää ny äkkiä joku tänne."

Niin. Kyllä. Sanasta sanaan noin.

Pohdimme hänen puheluaan siinä ääneen jatkeassa toimintojamme, samalla harrastaen melko sujuvaa sarkasmia. Kyseisellä henkilöllä kesti noin 20 minuuttia tajuta oma naurettavuutensa ja se että meitä ei todellakaan kiinnosta vittuakaan hänen mielipiteensä, jonka mukaan meidän pitäis lopettaa meidän ja muiden ihmisten elämän rikastaminen pyytämättä siitä mitään vastapalvelusta.

Niin. Ja näin. Comments?

---

Ja saman session aikana tuli koettua myös muuta hämmästyttävää.

Sitten oli ihan uskomattomia kavereita muutama muukin. siinä kävi yks vartija kysyyn että: "mikäs hätä sulla on?" Sanoin että: "ei mulla kyllä mitään hätää oo, kai tässä saa tanssia jos haluaa?"

Ja sain tanssia, kunnes..

Kaksi afro-amerikkalaista, ehkä yllättäen kännissä tulivat koittamaan komentamaan mut ulos tanssimaan, rautatieaseman sisällä ei kuulemma saisi tanssia.

Ilmaisin kauniisti sarkasmia puhuen, että: "mua ei oikeastaan kiinnosta vittuakaan niiden mielipiteet ja niiden on erittäin turha koittaa esittää mulle auktoriteettiä. Noh, ne hämmentyneenä sitten menivät ulos rautatieasemalta, ja tulivat noin 30 minsaa myöhemmin takaisin.

Reppuni ja takkini olivat jääneet penkille minun uppoutuessani tekemään sitä mitä rakstan, tanssimaan, he näkivät että ne pitää viskata siitä minne lie ja istua minun entiselle paikalleni.

Noh, keräsin tavarani, siirsin ne muualle ja ilmaisin ettei mua edelleenkään kiinnosta vittuakaan ja jatkoin tanssimista.

Siinä vaiheessa vartijat tulivat paikalle ja poistivat nämä tummaihoiset humalaiset, rettelöistevät, huonosti käyttätytyvät ihmiset. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Tai ainakin näiden tummaihoisten mielestä? No kai se rasismia on eikä mitään muuta.

Kiitin vartijaa heidän teostaan, ja hän tuli luokseni ja kysyi, että mitä mä oon oikein vetäny kun tanssin rautatieasemalla sisällä ilman musiikkia.

Hieman hämmästyneenä siinä ihmettelin ääneen, että täytyykö sitä ihmisen olla vetänyt jotain, että hän voi tehdä sitä mitä rakastaa siellä missä haluaa? Väläytin myös ilmoille idean, että ehkä mä olen tehnyt tämmöistä pidempäänkin, kutsutaan ehkä tanssi-improvisaatioksi, ja miksi en sitä muka voisi tehdä kun se ei ketään oikeasti haittaa ja osa siitä jopa nauttii.

Arvatkaa kiinnostiko vartijoiden yritys luoda auktoriteettikään hirveesti? Annan vinkin seuraavassa kuvassa:

Vartija ymmärsi. Ja sain tanssia rauhassa niin pitkään kuin halusin, eikä ovien aukominenkaan enää tuntunut niin erikoiselta ajatukselta.

Kuinka vitun vaikeaa tässä yhteiskunnassa on yrittää olla ystävällinen ihmisille tai piristää ihmisten päivää?

Tiikeri ei ehkä pääse juovistaan, mutta aina voi tehdä kaikkensa muuttaakseen juovien juoruja.