Tekisi mieli itkeä,
Antaa patoutuneiden kyynelten,
Virrata valtoimenaan,
Vapauttaa vaijennetut,
Tunteet valloilleen.
Mutten uskalla,
Ei ole ketään,
Joka tulisi lohtua antamaan.
Kukaan ei pyyhkisi pois,
Suolaisia pisaroita poskiltani.
Ei kukaan halaisi,
Pois tätä pahaa oloa minusta.
En tunne pelkoa huomisesta,
Vaikka se saattaakin murskata minut.
En tunne katumusta,
Vaikka olenkin tehnyt vääryyttä.
En tunne vihaa sinua kohtaan,
Mutta rakkauteni ei enää kuulu sinulle,
Sen haluan antaa jollekulle toiselle.
Kasaan itseni,
Säästän kyyneleet.
Kyllä maailmani romahtaa,
Ja silloin ei tule loppua,
Vaan kyyneleet saavat virrata.
En muista millo nukahin, tais olla joskus aamuyöllä.
Itkin kuitenni itteni unee, sit heräilen varmaa puolen tunnin välei itkien [taisinpa nähä jottai .. ei-niin-ihanaa-unta..] ja sit itkin lisää ku ei kulta ollukkaa vieres paapimas .___.'