Näistä reiveistä ei kuvamatskua tullut, oishan se ollu turhan irstasta katseltavaa.
Ja toinen harmin paikka, että en voi edes vouhottaa olleeni kovin päissään ja sekoilleeni hulluna. Ei meikä sellasia.
Kyseiseen tapahtumaanhan piti ängetä siitä syystä että raha ei riittäny parempiin jameihin reissaamiseen. Mitään tajunnanräjäyttäviä pändejä qstockilla ei ollut tarjottavana. Tosin suurilta osin meiniki monila nelinkontin etenevillä näytti tulevan baaritiskiltä eikä lavalta.
Itekki meinasin ryhtyä riitelyhommiin kun launtai-illan viiletessä happiteltassa ruottalaisen konemussiikkipimputuksen aikana ryhtyin naureskeleen jollekki vouhkaavalle alfaurokselle, joka puolusti paksuna olevaa vaimokettasa. Pariskunta oli ängenny anniskelualueen puolelle hippien sekaan kauluspaidassa viettämään vissiin mukavaa lapsenodotteluiltaa ja siinä tilanahtaudessa tais meijän porukasta joku vähän tönästä viimisillään odottavaa emäntää. Muija ei tainnut olla moksiskaan mutta ukko otti pulttia ja rupes riehumaan että vittuako ne hipit siinä tönii siunatussa tilassa olevaa äitimammaa. Meikä repesin nauramaan ni pääsin sitten äijän vihan kohteeksi. Setällä loppu kuitenkin verbaaliset aseet kesken sodan. Lopuksi se jäi vaan osottamaan meikää sormella ja lateli rankkoja totuuksia yksiselitteiseen tyyliin: "TYHMÄ! IDIOOTTI! TYHYMÄ!!!!!"
Tästä episodista viisastuneena ymmärsin yhä paremmin, että lapsenteko tekee ihmisistä aivottomia lisääntymiskykyä harjoittavia apinoita ja luolamiehiä. Siinä vaiheessa kun muksuntekoon ryhdytään, olisi varmaan viisaampaa sulloutua tilaan jossa on hipeiltä turvassa, kuin ängetä pikkuruiseen telttaan kyseenalaisen porukan keskelle :) Steriloin itteni heti kuin mahdollista.
Kooma-lavalla loppumeiningeisä witchcraftin soitellesa sain hiplata paljasta pintaa ja hyllyvää läskiä, kun isot hevimiehet vallotti koko paviljongin ja meikä jäi sinne väliin sumppuun. Olin jonkun pitin tapasen reunalla ja jätkistä ei ottanu selvää että kaipasko ne turpaansa vai yrittikö ne pittailla. Manic Street Preachersin paukutellessa mun varpailla hyppi joku isokokoinen emäntä ja iholle pyrki joku vanhemmanpuoleinen elämänhajuinen nainen, joten hankala sanoa kumpi oli pahempaa.
Mutta oli siellä oikeesti hauskaa ja kimmo oli kiva ja nukuttiin myöhään ja missattiin parhaat pändit.
Siinä on ihan oma tunnelmansa kun matkaa junalla takaisin kotiin festareiden jälkeen. Ei jaksa puhua kellekään, ystävä vieressä nukkuu ja itse kuuntelet musiikkia tuijottaen mitäänkatsomatta ulos ikkunasta. Edellisten päivien aurinko polttaa vieläkin iholla, jalat on turrat ja kengät likaiset. On rähjäinen, onnellinen, väsynyt, elossa ja jotenkin kaikkensa antanut, matkalla takaisin arkeen.
Jenni Vartiainen on ihana nainen, floodattiin Jussin progeuskottava last.fm sitä täyteen ennenkuin lähdimme asemalle.
Viihdyimme lähinnä Happiteltan kemuissa, mutta siellä viihdyimmekin sitten kunnolla, tanssittiin rannalla ja saatiin hiekkaa juomiin.
Tuntuu kai nyt ihan oikealta suunnalta lähteä Ouluun syksyllä. Monistakin syistä.
No niin nyt on selvitty taas Qstockin ihanasta maailmasta, pienistä ruhjeista huolimatta.
Mut oli niin ku mun elämän paras viikonloppu ikinä, ainakin tähän asti. Kiitos siitä Eeva rakkaalle ja kaikille muille jotka viettivät meidän kanssa ikimuistoisen v-lopun.
Mut nyt ens vuotta odotellessa ja sitä suunnitellessa.
Qstock 2008 oli sitten tässä. Kiitos työkavereille, oli ilo työskennellä kanssanne. Kaikki esiintyjät saatiin lavalle tyytyväisinä myös maailman luokan bändit Manic Street Preachers ja Within Temptation mikä on vallan loistavaa. Tämä viikonloppu oli yksi parhaimmista koskaan, kiitos kuuluu Qstock backstage-tiimille (eli meille, hyvä me :D ), artisteille sekä tietty festivaalikansalle mitä ilman ei tietenkään ois koko Qstockia.
Niin ja kiitos Mokoman pojille kun toivat koristepuun takaisin mikä jotenki kummasti aina vaan päätyi keikkabussiin ;)