IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Muut
Perustettu
24.10.2006
Tilastot
Käyntejä: 365 (1.7.2008 alkaen)
« Uudemmat - Vanhemmat »
Suomennokseni ScienceDailyn artikkelista:

Luonnossa "uhkataso" on aina vähintäänkin oranssi (eli korkea): Saalistajat ja kulkutaudit ovat heltymätön uhka minkä tahansa elävän asian hyvinvoinnille ja onnistuneelle suvun jatkamiselle.

Tutkiiko kehosi kuitenkaan jokaista henkäystä varmistaakseen, ettei se sisällä taudinaiheuttajia, ennen kuin se menee keuhkojesi kautta kehoosi?

Ei tietenkään, kertoo Rafe Sagarin, oseanografian ja ympäristönsuojelun yliassistentti (Duke University's Nicholas School of the Environment), ja olisi tietenkin typerää yrittää moista. Mikäli ei ensiksi tukehtuisi, mikrobit yksinkertaisesti löytäisivät toisen tien sisään. Näin luonnonuhat toimivat.

Sagarin -- ekologi, joka yleensä keskittyy mm. siilien ja meritähtien tilaan vuorovesilammikoissa -- alkoi ajattelemaan näitä asioita alle vuosi syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Hän näki Washingtonin kaupungin rakentavan uutta ja kallista "kuorta", pystyttävän suuria suojamuureja rakennusten ympärille, palkkaamalla vartijoita ja asentamalla videokameroita jokaiselle oviaukolle.

"Tuolloin kaikessa oli kyse uusien vartijoiden palkkaamisesta, suurempien asemäärien käyttöönotosta ja uusista suojaporteista," hän sanoi. "Minä rupesin miettimään, 'jos minä olisin sopeutuva organismi, miten voisin yrittää ohittaa tällaisen puolustuksen ja selvitä siitä?' "

Melkoisen helposti, kuten ilmenee. "Jos he tutkivat jokaisen takakontin, laitan pommin takapenkille."

Sagarin ajattelee tällä tavoin, koska hän on biologi, ei poliisi. Hän sanoo, että tämän ajattelutavan — jonka Charles Darwinin syvä ymmärrys elämän selviytymis- ja lisääntymiskamppailusta saattoi tiedoksi — omaksuminen turvallisuusanalyytikkojen keskuudessa olisi viisasta.

Perjantaiaamuna, 13.2.2009, Sagarin järjesti aiheesta 90 minuutin symposiumin "American Association for the Advancement of Science"-järjestön vuositapaaminessa Chigagossa.

Sagarin on "Natural Security: A Darwinian Approach to a Dangerous World"-teoksen (University of California Press, 2008) tuottaja, mikä sai kansallisen biologian, antropologian, virologian, turvallisuuden, psykologian ja matematiikan ammattilaisista koostuvan komitean kokoontumaan. Tapaus sai heidät miettimään, kuinka kotimaan turvallisuusjärjestelmä voisi toimia enemmänkin immuunijärjestelmän kuin kovia puhuvan texasilaisen sheriffin tavoin.

Luonnossa uhan kanssa menetellään lukuisilla tavoilla. Esimerkiksi on olemassa

Kollektivismia (esim. yksi nelisormimangusti tuottaa huutamalla hälytyksen koko laumalle vaikkapa lähestyvästä haukasta: http://nationalzoo.si.edu/Animals/SmallMammals/fact-meerkat.cfm)

Naamioitumista (esim. kiiruna sulautuu ympäristöön: http://www.paulnoll.com/Oregon/Birds/survive-camouflage.html & http://www.talkphotography.co.uk/forums/showthread.php?t=62266)

Redundanssia (esim. viisaudenhampaiden poistaminen: http://hcd2.bupa.co.uk/fact_sheets/html/wisdom.html)

Odottamatonta käyttäytymistä (esim. Pallokalan piikikäs pullistuminen: http://www.biomechanics.bio.uci.edu/_html/nh_biomech/pufferfish/puffer.htm)

3.5 miljardin vuoden evolutiivisesta paineesta johtuen biologisille organismeille on kehittynyt lukemattomia puolustusmenetelmiä. Ihmisten käyttämät "Top down, build-a-wall, broadcast-your-status"-tyyliset lähestymistavat ovat Sagarinin mukaan täysin päinvastaisia verrattuna muiden organismien puolustusmekanismeille.

Esimerkiksi immuunijärjestelmä ei toimi minkään yksittäisen auktoriteetin varassa. Se nojaa jakautuneeseen, itsehallinnollisten vaikuttajien verkostoon, joka aistii paikalliset uhat ja vastaa, mukautuen uhkaan ja viestittäen apuvoimia odottamatta käskyjä mistään päätoimistosta.

Sagarin "natural security"-ajattelumalli voi vaatia totuttelua. "Organismit eivät yritä päästä uhista ja riskeistä eroon," hän sanoo. "Ne oppivat sopeutumaan ja elämään asian kanssa"

Lähes jokainen organismin teko liittyy jollain tavalla turvallisuuteen.

Riskin täydellinen eliminointi on huomattavasti kalliimpaa kuin organismi itse voisi kestää, ja luultavasti myös tyhjänpäiväistä, koska uhat sopeutuvat ympäristöönsä. Sen sijaan vastaanottavaisuus, sopeutuvuus ja kyky olla laittamatta viimeisiä pennosia budjetista puolustukseen, lisää organismin mahdollisuutta käsitellä odottamattomia ja ennennäkemättömiä uhkia tässä kiihtyvässä elämän kilpavarustelussa.

---

Tämä kolahti ja säväytti.

Alkuperäinen artikkeli:
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/02/090213114158.htm
« Uudemmat - Vanhemmat »